Seuraavat vuodet silmäleikkauksien jälkeen

Varmasti jokainen silmäleikkausta miettivä pohtii myös sitä, että millaiset leikatut silmät ovat usean vuoden päästä, tai esimerkiksi vanhuksena. Aiheuttaako nuorena leikatut silmät ongelmia myöhemmin? Tuleeko silmiin helpommin sairauksia? Onko kellään edes kokemusta asiasta?

Silmäleikkauksia on tehty Suomessa 22 vuotta, mikä on sinänsä pitkä aika, mutta loppujen lopuksi hyvin lyhyt. Tässä maassa ei elä ihmistä, jolla olisi silmäleikkauksesta kulunut esimerkiksi 40 vuotta. Voimmeko todella tietää, mitä esimerkiksi juuri noiden neljänkymmenen vuoden jälkeen tapahtuu? Laserleikkaus tietääksi on kehitetty joskus 1970-luvulla, mutta jo 50-luvulla on tehty jonkinlaisia (ei niin hyvin onnistuineita) leikkauksia. Tekniikkahan on toki kaikilla muillakin elämän osa-alueilla kehittynyt niin paljon, että en olisi kovinkaan huolissani laserleikkauksen turvallisuudesta, mutta kyllähän sitä miettii - varsinkin kun kyseessä on omat herkät silmät, joita ei voi uusia, jos ne kerran menee pilalle.

Itse olen miettinyt näitä kysymyksiä aina välillä, toisinaan huolestuneena, toisinaan en niinkään. Pyrin ylipäätään elämään hetkessä, liikaa tulevaisuutta miettimättä. Voisin ajatella, ettei minun ollut järkeä mennä leikkaukseen, koska olen niin nuori. Entä jos olisinkin odottanut vielä joitain vuosia, että tekniikka kehittyy? Entä jos joskus silmä voidaan leikata niin, että siihen EI tarvitse laseroida minkäänlaista aukkoa, ja tällä tavoin vahingoittaa silmää? Loppujen lopuksi lasertekniikka on nykyään hyvin samanlainen kuin 22 vuotta sitten. Silloin läppäleikkaukset tosin tehtiin veitsellä - nykyään laserilla - mutta varsinainen leikkaus (eli silmän "muotoilu" kuten itse tykkään ilmaista) tehtiin tietääkseni silloinkin laserin avulla. Nykyään leikkaus on tosin helpompi, nopeampi ja turvallisempi kuin ennen.

Juttelin tänään työkaverin kanssa, jolle on tehny vuosi sitten leikkaus. Hän kertoi samaa kuin muut. On tyytyväinen leikkaukseen, mutta käyttää edelleen välillä silmätippoja silmien kuivumisen vuoksi. Väsyneenä silmät kuivuu enemmän, ja joskus näkö on sumuinen. On kuitenkin onnellinen, että teki leikkauksen. Hänen tuttavansa oli kaksi vuotta sitten leikkauksessa. Hän oli sanonut, että leikatut silmät eivät enää koskaan tunnu samoilta kuin "terveet" silmät. Mietin hetken väitettä, se kuulosti tosi hurjalta ja pelottavalta. Mutta olen asiasta samaa mieltä. Jos jokin asia leikkauksessa harmittaa, niin ehkä se, että silmät todella tuntuvat eriltä. Ei siksi, että ne on kuivat (kuivuutta en juurikaan enää tunne), mutta niissä on vain erilainen tunto. Ehkä se, että kirkkaus käy enemmän silmiin. Tai että väsyneenä tarvitsee enemmän silmätippoja. Alkuun tuntui, että silmissä on jatkuvasti piilarit (olinkin pariin otteeseen jo poistamassa niitä, hui!). Nyt kuitenkin tuntuu, että päässä on uudet silmät. Ei se ole huono tunne. Se on vain jännä. Mutta jotenkin helpottaa, kun löytää muita silmäkohtalontovereita, joiden kanssa voi tästä keskustella. Ei kukaan muu voisi ymmärtää, miltä nämä "uudet" silmät tuntuvat.

En halua pelotella ketään tällä kirjoituksella, tai ylipäätään koko blogilla, mutta haluan kertoa rehellisesti fiiliksistäni. Ei kukaan ainakaan minulle ennen ole tästä tunteesta kertonut, vasta nyt, kun osasin siitä kysyä.

Silmälasiton kesä

Ajattelin pitkästä aikaa päivittää kuulumisiani blogin puolelle. Blogin hiljaiselo johtuu ihan siitä, että olen unohtanut tänne kirjoittaa. En ole juurikaan ehtinyt ajatella silmiäni, mikä kertoo vain siitä, että tilanne on aika hyvällä mallilla. :)

Tällä hetkellä pärjään keskimäärin yhdellä silmätipalla päivässä ja aamuisin ja iltaisin laitan varalta geelitipan (aina ei kyllä tunnu olevan sille edes tarvetta). Mutta päivätkin ovat erilaisia. Parhaimpana päivänä laitan ensimmäisen tipan vasta kahdeksan tunnin (näyttöpääte)työn jälkeen, huonoimpina silmät huutaa tippoja jo puolen päivän jälkeen. Olen nyt yrittänyt terästäytyä siinä asiassa, että laittaisin tippoja ENNEN kuin silmät kuivuu. En jotenkin huomaa sitä kuivumista ennen kuin silmiä alkaa kirvelemään, ja siinä vaiheessa silmätipat ei ainakaan heti auta. Varsinkin kiireisessä työssä ei olisi varaa jättää tippojen laittamista "viime hetkeen", koska sitten joutuu operaation suorittamaan vessassa, ellei halua näyttää kaikille itkuisia silmiä.

Silmätippojahan suositellaankin käytettävän ennalta, eli esimerkiksi ennen näyttöpäätetyön aloittamista. Minä olen huono esimerkki siitä, kuinka tippoja EI tule käyttää. :D Harmittaa, kun tippojen laittaminen unohtuu, koska haluaisin tässä vaiheessa (4,5 kk jälkeen) vielä käyttää tippoja varalta niin paljon kuin mahdollista. Kannattaa muuten muistaa, että silmäleikkaus ei poista yleensä silmän "alkuperäisiä" ongelmia. Jos on ennen joutunut käyttämään silmätippoja, joutuu niitä käyttämään leikkauksen jälkeenkin. Minä käytin tippoja aika paljonkin ennen leikkausta, joten luulen etten lopeta tippojen käyttöä kokonaan koskaan. Kuulostipas kamalalta. Mutta yksi tippa päivässä on pienempi paha kuin sokeus ja piilareiden kanssa räpeltäminen.

Moni kaveri, joka on käynyt läpi saman leikkauksen, suosittelee että tippoja kannattaisi käyttää 3-4 kk paljon, ja sen jälkeen pikkuhiljaa yrittää vieroittua niistä. Silmä ei saisi tottua liikaa tippoihin, jotta se alkaisi tuottamaan omaa kyynelnestettä. Luulen, että itse käytän ainakin sen puoli vuotta tippoja niin usein kuin muistan.

Sain kotiin muuten lapun ilmaisesta näöntarkastuksesta ja ajattelin käydä taas testaamassa, että eihän näkö vain ole huonontunut. Ai minäkö muka vainoharhainen? :D Eniten kuitenkin pelottaa se, että näkö yhtäkkiä huononisi ja tarvitsisin taas lasit. Pelkään myös vähän talvea. Moni on sanonut, että leikkauksen jälkeinen kesä on mennyt hyvin, mutta talven kuivuus on tuonut jälleen ongelmia. Toivottavasti ei käy niin...

Täytyy vielä mainita asiasta, josta kirjoitinkin jo aiemmin. Kerroin silmän pinnan "hyllymisestä", ikään kuin pinta liikkuisi. Ehkä se joskus liikkuikin, mutta nyt eräänä aamuna ymmärsin mitä se oli (ja nyt vähän nolottaa myöntää). Se oli illalla laittamani geelitippa, joka ei ollut levittäytynyt silmän pinnalle. Laitoin sen illalla silmään enkä räpytellyt, vaan suljin ainoastaan silmäni. :D Heh, eli ihan kaikkea kirjoittamaani ei kannata ottaa vakavasti. Minulla on melko suuri taipumus stressata asioista ja tehdä niistä tavallista suuremia. ;)

Kesä on kyllä sujunut oikein mukavasti silmien osalta! Harmittaa vaan, kun uimaan olen ehtinyt vain kaksi kertaa. :( Meikkaaminen on onnistunut hyvin (Isadora-ripsiväri on osoittautunut ehdottomasti parhaimmaksi tuotteeksi) ja minua luullaan koko ajan ikäistäni nuoremmaksi ilman laseja. :D Toivottavasti tilanne yhä paranee tästä!

Kirkas katse

Kolme kuukautta leikkauksesta takana, ja olen jo kuullut paljon kehuja silmistäni. En tiedä sitten ovatko silmäni paremmin esillä ilman laseja, räpyttelenkö niitä huomaamattani usein vai ovatko ne oikeasti aikaisempaa kauniimmat (itse olen täysin varma, että silmieni väri on muuttunut harmaanvihreästä kauniiksi kirkkaan vihreäksi ;) Tai ehkä silmäni ovat kerrankin hyvässä kunnossa, kun en pilaa niitä piilolinsseillä. Viimeksi silmäni ovat olleet ilman piilolinssejä kolme kuukautta putkeen 10 vuotta sitten, aikana jolloin en vielä käynyt piilareita. Kamalaa.

Mitä silmilleni sitten tällä hetkellä kuuluu? Koko ajan parempaa. Tällä hetkellä teen työtä, jossa ilmastointi on TODELLA kovalla (jopa hellepäivinä tarvitsin työpaikalla villapaitaa), mutta en välttämättä muista laittaa silmätippoja koko päivän aikana. Iltapäivästä huomaan silmien hieman punoittavan, mutta se helpottuu yhdellä tipalla. Aamuisin ja iltaisin laitan edelleen paksun geelitipan, mutta  viime päivinä olen havainnut, ettei sillekään välttämättä olisi tarvetta. Ajattelin kuitenkin käyttää tippoja vielä useamman kuukauden, ihan vain varalta.

Tässä kolmen kuukauden aikana olen käynyt kaksi kertaa saunassa. Ensimmäisellä kerralla laitoin geelitipat silmiin, ja silmiä alkoi kirvellä niin paljon, etten voinut nauttia löylyistä kauan. Viime viikonloppuna saunoimme kavereiden kanssa pari tuntia ja minä ja silmäni rakastettiin sitä lämpöä! <3 Sen lisäksi oli uskomatonta nähdä kenelle saunassa juttelee. Uimassakin kävin, mutta kloorivesi vähän kirveli silmiä (sitä se kyllä taitaa tehdä kaikkien silmille). Järvi- tai merivettä en ole vielä testannut.

Olen tässä kolmen kuukauden aikana paljon pohtinut, miksi silmäni toipuivat niin hitaasti leikkauksesta. Joillainhan toipuminen kestää noin viikon, jonka jälkeen tarvitsee tippoja muutaman kerran päivässä – eli sama, tilanne kuin minulla nyt, kolmen kuukauden jälkeen. Olen tullut siihen tulokseen, etteivät silmäni välttämättä ole mitenkään superkuivat, ainoastaan todella herkät. Ne reagoivat muutenkin kaikenlaisiin ärsykkeisiin helposti, ja sen jälkeen kun joku on mennyt sorkkimaan silmän pintaa ja laaseroimaan paloja pois, ei ihmekään jos silmä tuntuu herkältä. Eihän haavakaan parane hetkessä.

Sen olen kyllä myös huomannut, että maailma on tavallista kirkkaampi nykyään. Eikä vain siksi, että näen paremmin, vaan päivänvalo suoraan sanottuna käy aika paljon silmiin. Ei se kuitenkaan haittaa, koska aurinkolasit on keksitty, mutta ilman laseja oloni on aika viirusilmäinen kun joudun siristelemään niin paljon – pilviselläkin säällä. Uskoisin että sekin muuttuu, kunhan herkät silmät vielä toipuu leikkauksesta. Myös pimeällä olen havainnut hieman valojen ”leviämistä”, vaikka leikkauksen jälkeen sanoinkin, ettei sellaista ole. Mikään näistä ei ole kuitenkaan häiritsevää niin kauan kun näen täydellisesti. : ) Eniten pelkään edelleen sitä, että näköni huononee yhä. Tämän hetkinen tilanne on kuitenkin aika täydellinen ainakin toisen silmän osalta:

Kahden kuukauden jälkeen

Oho, aika on kulunut nopeasti ja on unohtunut tännekin kirjoittaa. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö olisi ollut asiaa. Olen tehnyt näyttöpäätetyötä niin paljon, että kotona tietokoneella oleminen on jäänyt aika minimiin. Tosin silmien tilannekin on tässä muutamassa viikossa taas muuttunut.

Edellisen kirjoituksen jälkeen minulle iski tosi pahaa silmien kirvelyä. Sitä kesti viikon ja se oli todella tuskallista, koska silmät vain vuotivat ja kirvelyä ei meinannut saada millään loppumaan. Kostutustipatkin tuntuivat pahentavan tilannetta. Kunnes aloitin hieman yli viikko sitten jälleen FML-kortisonikuurin, silmien kirvely loppui kuin seinään! FML:ää määrätään usein silmäleikkauksen jälkeen arkaan silmään. Minulla silmä reagoi selkeästi kaikenlaisiin ärsykkeisiin helpommin kuin ennen. Esimerkiksi päivän aikana meikkiä on saattanut karista silmään, joten arvatenkin se ärsyttää. Myös yöksi laitettavat geelitipat saattavat aamulla ärsyttää silmää, jos sitä on jäänyt silmäkulmaan ikään kuin rähmäksi. Tipat oli suuri apu, mutta jälleen tänään (viikon kuuri loppui perjantaina) kirvelyä on taas esiintynyt. Lääkärin mukaan siihen auttaa vain kostutustipat, ja niitä oon yrittänyt muistaa nyt laittaa vähän useammin. Nyt ne tuntuukin auttavan paremmin.

Kävin tänään muuten silmälääkärissä, vaikka jälkikontrollista on aikaa vain kuukausi. Minua oli kuitenkin paljon vaivannut näkö; tuntui että hajataitto olisi lisääntynyt ja toisaalta lähelle näen välillä vähän huonosti. Ajattelin myös kysellä blogissakin mainitsemastani pelottavasta ilmiöstä kuin silmän kalvon liikkuminen (tai ainakin siltä se näyttää) ja muutenkin tarkistuttaa että kaikki on kunnossa ja sitä myötä saada mielenrauhan.

Lääkäri oli siis tällä kertaa eri kuin aiemmin. Ehkä olen vähän kriittinen, mutta halusin käydä ei-yksityisen silmälääkärin vastaanotolla ja olin iloinen myös siitä, että lääkärillä oli silmälasit: hän ei ainakaan alkaisi ylistämään silmäleikkauksia. Lääkärin ammattitaidosta vakuutuin heti, kun hän kysyi: "Kuinka kuivat silmät ovat olleet?". Leikkaava lääkäri ei koskaan kysynyt tällaista kysymystä, ja ehkä vähän vähättelikin vaivoja. Tämänpäiväinen lääkäri kysyi myös kuinka pelottavaa kokemus oli ja miltä tuntuu nyt nähdä hyvin, ne kysymykset tuntuivat kivoilta. No, itse asiaan. Kaikki oli kunnossa, mikä helpotus! Näön tarkkuus oli molemmissa silmissä 1, mikä on kuulemma todella hyvä. Vasen silmäni oli tasan +/-0, oikea -0,25 ja hajataittoa -0,50. Ei kuitenkaan merkittävästi, lääkärin mukaan minulla on aivan normaali näkö. Hän jopa kehui, että leikkaus on tehty todella hyvin (läpät oli kauniisti kiinnittyneet ja näkö saatu todella hyväksi). Kuulemma silmissä näkyi kuivuutta, mutta ei kuitenkaan ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa. "Silmän pinnan liikkumiseen" hän kommentoi, että kun silmiä räpyttää, ja pintaan on leikattu läppä, se silmänpinta voi ikäänkuin liikkua hieman luomen mukana. Ei ilmeisesti ole mitään vakavaa sitten. Silmäpaineetkin tarkastettiin ja ne oli normaalit. Lähinäkö voi kuulemma tuntua huonommalta, koska miinusnäöllä näin lähelle tarkasti. Nyt kun kaukonäkö on hyvä, lähinäkö on vastaavasti hieman heikompi. Jos vain arvot ei lähde tästä muuttumaan, niin en tarvitse laseja enää ollenkaan, jihuu!

Menihän tuohonkin tavallaan turhaan tarkastukseen rahaa, mutta mielenrauha on tärkein. Silmät onneksi tuntuu suhteellisen normaaleiltä nykyään, lukuunottamatta silloin tällöin iskevää kirvelykohtausta. Sekin onneksi menee aina ohi, mutta on joskus kiusallinen, koska näytän siltä kuin itkisin. :D

Silmäkuulumisia kuuden viikon jälkeen

Nyt on mennyt kuusi viikkoa leikkauksesta ja ajattelin päivittää vähän tämän hetkistä tilannetta, ja muistella menneitä. Nyt tilanne on se, että silmätippoja menee vapaapäivinä n. 5 kertaa päivässä (aamuisin geelitipat ja päivän mittaan normaalit). Missään vaiheessa silmät ei tunnu todella kuivilta, joten välillä laitan vain "varalta". Oon huomannut että ulkona ollessa tarviin huomattavasti vähemmän tippoja kuin sisällä. Sen sijaan työpäivinä ja muutenkin päivinä, jolloin vietän aikaa tietokoneella, silmät kuivaa enemmän. Töissä laitan noin tunnin välein tippoja vähän sen mukaan miltä silmät tuntuu. Aikaisemmin käytin geelitippoja tai jopa silmävoidetta töissä, mutta nyt on tarvetta enää normaalille tipalle. Silloin tällöin saatan laittaa paksumpaa, mutta vain tauoilla koska se suttaa näköä hetkeksi. Usein työpäivän jälkeen ja varsinkin loppuviikosta silmissä on roskantunnetta tai niitä kirvelee. Jos menen suoraan kotiin, laitan hetkeksi silmävoidetta, jolloin silmä rauhoittuu iltaa varten. Jos menen johonkin suoraan töistä, oireet saattavat vähän pahentua silmätipoista huolimatta.

Olen huomannut, että toinen silmä oireilee huomattavasti enemmän kuin toinen. Minullahan oli eriparisilmät, joten ei ole ihme jos se huonompi silmä toipuu kauemmin. Pari kertaa olen säikähtänyt silmän oireilua, koska en oikein tiedä onko se vakavaa. Oikea silmä joskus kuivuessaan näyttää siltä kuin silmän pinta olisi irti eli tavallaan silmän valkoinen osa "hyllyy" niin kuin välissä olisi ilmaa. Yleensä se helpottuu silmätipalla ja räpyttelyllä, mutta kyllä vähän pelottaa että mitä se on. Samanlainen oireen huomasin leikkauspäivän iltana vasemmassa silmässä. Silloin luulin, että läppä vielä vähän liikkuu, mutta ehkä sekin on ollut tätä silmän pintaa? En oikein osaa tätä selittää tarkemmin, mutta hurjalta se näyttää. Olen googlettanut asiaa ja todennut, että se voi johtua kuivasta silmästä. Toivottavasti silmän pinta ei voi irrota tai tapahtua mitään muuta kamalaa! Tosin onneksi se on vain satunnaista ja silmätipoilla hoidettavissa. Otan ehkä yhteyttä lääkäriin jos näkö heikkenee tai se hyllyminen jatkuu pitkään.

Tänään juuri totesin silmälasilliselle ystävälleni kuinka paljon elämäni on helpottunut leikkauksen myötä. Olen niin iloinen kun näen tarkasti, ei tarvitse säätää piilareiden ja silmälasien kanssa ja uiminen, saunominen ym. on niin paljon yksinkertaisempaa! Vieläkin tosin pelkään että vahingossa hankaan läpän pois paikoiltaan, mutta tuskin se niin helposti edes lähtisi. Optikko (joka suoritti leikkauksen esitarkastuksen) sanoi, että yleensä läppä on irronnut parantumisvaiheessa jos siihen on osunut esimerkiksi koiran tai vauvan kynsi. Auts, voi kyllä vähän tuntua sellainen. Mutta kuulemma läpän saa nopeasti paikoilleen, lääkäri siis. Myös silmäni leikannut kirurgi kertoi, että hänellä itsellään irtosi läppä mutta se saatiin nopeasti takaisin. Eli jos läpän liikahtamista pelkää niin kannattaa muistaa että lääkäriin vain ja läppä takaisin kiinni. Kuitenkin kuukaudessa on keskimäärin yhdellä henkilöllä läppä lähtenyt liikkeelle ja jos päivässä jo tehdään kymmeniä leikkauksia niin voi miettiä kuinka todennäköistä se on... mutta Femtolasik/lasik-leikkaustahan ei kai suositella esim. nyrkkeilijöille tai muille jotka saavat usein iskuja kasvoihin. Voinhan minäkin saada turpaani nakkikioskilla, mutta niin voi tervesilmäinenkin ja siinä voi käydä vaikka pahemmin. ;)

Nyt leikkauksen jälkeen olen muuten jutellut monen leikkauksessa käyneen ihmisen kanssa. Hassua että aikaisemmin (kun olin harkitsemassa leikkausta) kaikki sanoivat että "ei siihen toipumiseen kauaa mennyt", "ei silmät juurikaan kuivanut", nyt sitten totuus onkin ollut että "meni aika monta kuukautta että silmät ei enää kuivaneet", "olihan se parantumisen alkuvaihe aika kamalaa". Olen niin iloinen näistä jälkimmäisistä sanoista, koska aluksi luulin että omat silmäni ovat jotenkin poikkeuksellisia, kun kuivuminen vain jatkui ja tuntui tosi pahalta. Hyvä kuulla että sitä on tapahtunut muillakin! Ehkä mua ei sitten haluttu pelotella ennen leikkausta, vaikka olisin kyllä mieluummin kuullut rehellisesti totuuden...

Odotan niin innolla kesää! Ensimmäinen kesä kun voin nauttia auringosta aurinkolasit naamalla, hypätä järveen uimaan milloin haluan ja vaikka sukeltaa pohjaan ja nähdäkin jotain! Aion pian kokeilla saunomista ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Voi olla sanoinkuvaamaton tunne kun näkeekin saunassa muuta kuin epämääräisiä, kasvottomia hahmoja. Aikaisemmin oon saattanut tuijotella ihmisiä yleisessä saunassa tietämättäni, mutta nyt voin yrittää kohdentaa katseeni muualle. :D Suihkussa on muuten myös ihmeellistä nähdä kaikki purnukat ja äsken laittaessani kanaa uuniin, uunista tullut lämmin höyry vain tuntui mukavalta ei tarvinnut väistellä sitä kuin ennen. ;)

Laserleikkaus ja meikkaaminen

Uudistunut meikkikokoelma

Laserleikkauksen jälkeen mielestäni miehet pääsevät huomattavasti helpommalla, sillä moni nainen käyttää meikkiä ja meikkaaminen ei olekaan ihan niin yksinkertaista enää leikkauksen jälkeen. Lääkäriltä sai muutamia ohjeita, joita tulee noudattaa laserleikkauksen jälkeen.

- Älä meikkaa silmiä ainakaan viikkoon
- Älä hankaa silmiä viikkoon, varovainen kannattaa olla myöhemminkin
- Kestovärin voi ottaa aikaisintaan kuukauden päästä leikkauksesta
- Ripsienpidennykset on mahdollista laittaa aikaisintaan kaksi kuukautta leikkauksesta

Nuo oli siis ohjeita, milloin AIKAISINTAAN meikkiä voi käyttää, kannattaa muistaa kuitenkin kuunnella omia silmiä. Itse meikkasin ensimmäisen kerran vasta kolmen viikon päästä leikkauksesta. Syy siihen etten meikannut jo viikon päästä, oli kuivat silmät. Silmämeikki olisi todennäköisesti ärsyttänyt silmiä lisää ja toisaalta silmätipat huuhtelisivat kaikki meikit pois. Eniten kuitenkin pelkäsin silmien hankaamista, nimittäin olen tottunut käyttämään vedenkestäviä meikkejä ja olen kirjaimellisesti jynssännyt ne pois. Leikkauksen jälkeen olen joutunut opettelemaan huomattavasti hellävaraisemman meikinpoistotyylin (mikä on ehkä hyvä myös silmänympärysihon kannalta) sekä unohtamaan vanhat, vedenkestävät meikit (niitä kun ei näistä silmistä saa pois jynssäämättä). Enää en hankaa meikkejä pois sivuttaisliikkeellä vaan varovasti ylhäältä alaspäin.

Ripsivärit Isadora ja Kanebo.

Kajalit ja eyelinerit tulevat Isadoralta ja Youngbloodilta.

Silmämeikkejähän tulisi uudistaa melko usein, mutta itse käytän vähän turhankin pitkään samoja tuotteita. Silmäleikkauksen jälkeen heitin pois kaikki ripsivärit, kajalit ja meikkikynät, ja ostin tilalle uusia, herkille silmille suunnattuja meikkejä. Olen aikaisemmin jo käyttänyt kuivien silmien takia hieman kalliimpia ja laadukkaampia meikkejä, joten niiden poisheittäminen hieman kirpaisi sydäntä. Tosin ihan kaikkea en heittänyt pois. Siveltimellä levitettävät meikit saivat jäädä, mutta siveltimet saivat pesun pitkästä aikaa. Tässä kuitenkin hyväksi havaitsemiani tuotteita kuiville, herkille, allergisille ja leikatuille silmille:

1. Isadora: Hypo-allergenic Mascara (black), vesiliukoinen.
2. Kanebo: Sensai 38 Mascara (black), vesiliukoinen (lähtee 38-asteisella vedellä)
3. Isadora: Flex tip eyeliner (carbon black)
4. Youngblood: Intensive colous eye pencil (black)
5. Youngblood: Eclipse Gel liner(black)
6. Demaquillant yeux physiologique -silmämeikinpoistoaine (vesiliukoiselle meikille)

Minulla oli jo ennen leikkausta kuivien silmien takia usein kirvelyä, mikä tuli erityisesti silmämeikin käytöstä. Löysin sitten Youngbloog-meikit (myös ripsiväri on hyvä!), jotka auttoivat paljon. Leikkauksen jälkeen olen kokeillut Isadora, josta tykkään kovasti. Ainoa miinus on se, että meikit lähtee melko helposti pois ja varsinkin silmätipat saattavat huuhdella kajalit poskille. Kanebo puolestaan pysyy tiukasti, mutta minulla oli ongelmia saada sitä pois edes silmämeikinpoistoaineella. Seuraavana aamuna ripsivärin jämät vähän kirvelee silmää.

Hyvä silmämeikinpoistoaine apteekista!

Tässäpä näitä. Jos jollain on vinkata muita herkille silmille tarkoittuja meikkejä, otan ilolla vinkit vastaan! :)

Kuukausikontrollin jälkeen

Tällä viikolla kävin silmien kuukausikontrollissa, tosi nopeasti mennyt aika leikkauksesta! Päivät ennen kontrollia olivat silmien kannalta taas vähän ikävät, erityisesti toisessa silmässä tuntui roskantunnetta töissä tietokonetta tuijottaessa. Jännitti aika paljon mennä kuulemaan leikkaustulos. Pelkäsin, että jos näkö ei olekaan tarpeeksi hyvä ja joudun uusinleikkaukseen tai jos silmään laseroitu läppä onkin vaurioitunut tai rypyssä. Pelkäsin kuitenkin turhaan.

Kontrolli oli oikeastaan samanlainen kuin esitarkastus ennen leikkausta. Ensin otettiin silmänpohjakuvat ja mitattiin silmänpaine (miten sitä puhallusta säikähtääkin joka kerta yhtä paljon?!), sitten optikko tarkasti näön ja lopuksi silmäkirurgi katsoi että läpät ovat kunnossa. Näkö oli todella hyvä! Toinen silmä näki paremmin kuin aikaisemmin silmälaseilla, toiseen oli jäänyt ilmeisesti ihan vähän hajataittoa, mutta ei mitenkään merkittävästi. Lisäksi näkö oli hieman plussalla, mutta se oli kuulemma tarkoitus nuoren ikäni vuoksi. Jos näkö sattuisikin huononemaan, se ainoastaan tasoittuisi "oikeisiin" lukuihin. Eikä plussanäkö kyllä vaikuta näkemiseen mitenkään, kai se on sitten niin vähäistä.

Silmälääkäri katsoi läppiä ja sanoi niiden olevan täydellisesti kiinnittyneitä. Silmät eivät kuulemma myöskään näyttäneet yhtään kuivilta. Ne tosin tuntui siltä kaiken silmiin puhaltelun ja kirkkaisiin valoihin tuijottamisen jälkeen. Sain mukaan jälleen uusia kostutustippoja kokeiltavaksi sekä reseptin allergiatippoihin, jolla pitäisi satunnainen silmien kutina saada kuriin jatkossakin. Kysyin myös käyttämästäni Vita-pos-voiteesta ja lääkärin mukaan sitä saa käyttää niin paljon kuin vain jaksaa. Suosittelin voidetta myös läheiselle ihmiselle, joka sairastaan Sjögrenin oireyhtymää (sairauteen kuuluu olennaisesti kuivat silmät).

Tämä viikonloppu oli ensimmäinen todella hyvä viikonloppu silmien kannalta. Perjantai-iltana silmiä kuivasi vielä paljon, mutta yhdet kunnon yöunet teki ihmeitä! Lauantain olin koko päivän ja yön liikenteessä eikä tuuli, pöly, alkoholi, baari tai meikkaaminen tuntunut silmissä juuri miltään. Iltaa kohden laitoin enemmän silmätippoja, mutta oikeastaan vain "varalta". Tänään eilisten juhlien jälkeen silmät on vähän kuivaneet, mutta ihan eri mittakaavassa kuin ennen. Katsotaan mitä käy taas kun uusi työviikko alkaa. Tällä hetkellä olen todella iloinen silmieni puolesta.

Ensimmäiset viikot leikkauksen jälkeen

Täytyy myöntää, että vaikka olin jo ennestään kuivien silmieni takia varautunut siihen, että toipuminen ei tule olemaan helppoa, yllätyin kuinka tuskallista se oli. Kaikki kaverit ja tutut jotka ovat käyneet läpi saman leikkauksen sanoivat, että ensimmäisenä viikkona silmät tuntuivat HIEMAN kuivilta. Minun silmäni tuntuvat hieman kuivilta kolme viikkoa leikkauksen jälkeen. Ensimmäisellä viikolla ne oli tuskallisen kuivat. Tässä kuitenkin tarkempia kokemuksia ensimmäisiltä viikoilta.

Antibiootti-kortisonitippoja sai tiputella melko usein viikon ajan.

1. viikko

Leikkauspäivänä pidin silmiä pääasiassa kiinni, koska se tuntui helpoimmalta. Tosin kostutustippoja piti ohjeen mukaan tiputella 15-30 minuutin välein ja lääketippoja n. 5 kertaa päivässä, joten eipä nukkumisen jälkeen muuta ehtinyt tehdä. Samalla tavalla kului koko viikonloppu ja oikeastaan seuraava viikkokin. Ulkona liikkuessa käytin aurinkolaseja, mutta kirkas sää piti minut aika tiiviisti sisällä. Silmät olivat koko ajan tosi väsyneet, ne punoitti vähän ja niissä tuntui jatkuva roskan tunne. Olin onneksi lomalla, sillä en olisi pystynyt tekemään töitä - kaupassa käyminenkin tuntui välillä vaikealta. Televisiota ja tietokonetta oli vaikea katsoa. Kun lääkekuuri loppui, silmätkin parani hieman (kortisoni kuivattaa silmiä), mutta erityisesti iltaisin silmien kiinni pitäminen tuntui mukavimmalta.

2. viikko

Olin toisella viikolla lomamatkalla Itä-Suomessa ja Lapissa. Pitkä aika autossa tuntui silmissä, koska kuiva ilma ja ilmastointi kuivatti silmiä lisää. Lisäksi aurinko paistoi jatkuvasti, joten aurinkolasit päässä olin jopa sisälläkin välillä. Tippoja tiputtelin edelleen runsaasti. Loppuviikosta silmiin iski voimakas kutina ja epäilin silmieni hylkivän jo kostutustippojakin. Tippojen laittamisen jälkeen nimittäin tuli entistä voimakkaampaa roskantunnetta. Lääkäri määräsi uudenlaista allergiatippaa, joka sisälsi kortisonia ja kuivattaisi taas silmiä lisää, mutta kutina helpottui. Yritin kokeilla erilaisia tippoja, tuntui että kaikki ärsytti silmää. Löysin Vita-pos -voidetta, jota aloin käyttää myös päivisin.

3. viikko

Aloitin uudessa työpaikassa ja jännitin todella paljon kuinka silmät kestäisi kahdeksan tunnin näyttöpäätetyötä. Ensimmäiset päivät olivatkin pahimpia. Iltapäivisin silmät olivat todella väsyneet ja välillä niitä kirveli tosi paljon. Työpaikalla ilmastointi puhalsi niin kovaa, että sekin kävi silmiin eikä kostutustipoista tuntunut olevan mitään hyötyä. Vaihdoin työpistettä ja asetin tietokoneen hieman alaviistoon: oireet helpottuivat huomattavasti. Käytin päivisin Vita-pos-voidetta, siitäkin huolimatta että se sumensi näköä hetkeksi ja suttasi silmänympärysihoa niin että näytin itkuiselta koko ajan. Loppuviikosta oireet helpottuivat huomattavasti ja käytin ekaa kertaa meikkiäkin (sallittua se oli jo viikon päästä leikkauksesta, mutta silmävoiteet olisi huhdelleet meikit pois) ja kävin baarissa (se oli vielä liian tuskallista silmille). Nyt kun kirjoitan tätä, en edes tunne silmiäni tällä hetkellä eli huomattavaa muutosta on tapahtunut. 

Heti leikkauksen jälkeen näin hyvin tarkasti, tuntui että jopa "liian" tarkasti. Nyt näkö on tuntunut tasaantuvan, mutta pelkään samalla että se on huonontunut miinukselle takaisin. Toivottavasti ei ole! Ehkä näkö vain tuntuu heikolta sen leikkauksen jälkeisen "ylikorjauksen" jälkeen. Ensi viikolla sitten jälkikontrolli, jossa saan lopultakin vastauksia kaikkiin näihin kysymyksiin, jännää! :)

Leikkauspäivä

Silmilleni tehtiin Femtolasik eli laserilla tehtävä läppäleikkaus kolme viikkoa sitten Helsingissä. Pari viikkoa aiemmin olin käynyt samaisella klinikalla esitarkastuksessa, jonka teki optikko ja operoiva silmäkirurgi. Tällöin mitattiin näkö, silmänpaineet, otettiin silmäpohjakuvat ja tehtiin monia muita asioita, joita en edes ymmärtänyt. Sarveiskalvon paksuus määrittää sen, onko silmiä mahdollista leikata ja silmäni olivat lääkärin mukaan jopa tavallista paksummat eli ”oli ainakin mistä leikata”. Vaikka olin netistä jo lukenut paljon ja liikaakin tietoa leikkauksesta, kyselin kaikki mahdolliset mieltä askarruttavat kysymykset lääkäriltä. Kysyin paljon erityisesti kuivista silmistäni, että voivatko ne olla este leikkaukselle. Lääkärin mukaan ei, mutta hän kehotti kuitenkin itse miettimään haluanko tulla leikkaukseen. Minulla oli kuitenkin eriparisilmät ja paljon miinusta, joten tietyllä tapaa hän suositteli leikkausta. Minä kuulemma olen juuri se, joka leikkausta tarvitsee. Oliko se sitten mainoslause vai ei, tiedä häntä. Esitutkimuksessa opin uutena asiana ainakin sen, että miinuksella olevat silmät ovat ”liian pitkät” ja niitä lyhentämällä näkökin parantuu. Kuulostaa hurjalta! Mihin kaikkeen lääketiede nykyään pystyykään…

Jälkihoito-ohjeet sai onneksi myös kirjallisena.

Varsinainen leikkauspäivä on osin jo hämärän peitossa. Siitä on toisaalta jo aikaa, ja toisaalta olin niin jännityksen ja Diapamin vaikutuksen alla että muisti ei ehkä tallentanut kaikkea. Soitin edellisenä päivänä klinikalle ja kysyin onko tarvetta tulla paikalle aikaisemmin, jos haluan rauhoittavan lääkkeen. Vastaus oli hieman omituinen, nimittäin hoitaja/vastaanottovirkailija naurahti että en tarvitse sellaista, mutta voin halutessani tulla puoli tuntia aiemmin. No tein ohjeen mukaan ja pääsinkin esitarkastukseen jo etuajassa. Tarkastus oli sama mikä tehtiin kolme viikkoa aiemmin. Muistaakseni silmien arvoja vähän muutettiin vielä (toinen oli ikään kuin ”parantunut” vähän) ja sain lääkkeen nautittavaksi. Tässä vaiheessa kuitenkin kostautui se, että tulin etuajassa. Jouduin nimittäin odottamaan lääkäriä jonkin aikaa ja siinäpä se jännitys vasta kasvoikin! Onneksi mukava optikko viihdytti minua kertomalla silmien jälkihoito-ohjeita, mutta siinä vaiheessa en kyllä kuunnellut yhtään enkä osannut kysyä oikein mitään…

Sitten yhtäkkiä huomasin olevani jo leikkaushuoneessa ja hoitaja tiputteli silmiini erilaisia silmätippoja (verisuonia laajentavia, puudutustippoja ja jotain muita) ja sitten piti istua hammaslääkärituoliin. Sain viltin päälle ja hoitaja otti kädestä kiinni, olo oli ihmeen rento ja mukava. Lääkäri asetti toiseen silmään luomenlevittimen, mutta en kyllä tuntenut sitä yhtään. Sitten alkoi se pahin vaihe (jännitin tätä tosi paljon), kun laite tuodaan kiinni silmään ja silmään asetetaan eräänlainen ”imukuppi”, joka ilmeisesti nostaa silmän painetta ja saattaa hieman tuntua puudutustipoista huolimatta. En tuntenut oikeastaan mitään ensimmäisen silmän kohdalla, mutta toisen silmän kohdalla se vähän taisi tuntua.  Sitten tuli käsky tuijottaa vihreää valoa, mikä oli aika vaikeaa koska huono silmäni ei kovin hyvin sitä erottanut. Läpän laserointia en juuri huomannut, mutta hurjaa oli nähdä kun läppä nostettiin sivuun (muistan lääkärin kommentoineen: ”käännän läpän tällaisella virkkuukoukun näköisellä vempeleellä”). Varsinainen laserointi oli hauskan näköistä: näkö pimeni mutta näin paljon tähtiä ja valoja. Vähän haisi palaneen käry ja laitteesta kuului inhottava ääni. Sitten lääkäri asetti läpän kiinni (sillä hetkellä ehdin nähdä seinällä olevan kellon tarkasti!) ja huuhteli silmän. Silmän huuhtelu näytti lähinnä siltä kuin olisi autopesulassa ja tuulilasiin ruiskutetaan vettä ja sitten pyyhitään se pois. En tiedä miten se oikeasti tehtiin, ehkä mielikuvitukseni rakensi osan tuosta kuvasta.

Sitten vain leikatun silmän päälle merirosvolappu toisesta silmästä, ja sitten on seuraavan silmän vuoro. Tässä vaiheessa muistan ensimmäistä kertaa hengittäneeni syvään, en tiedä pidätinkö pari minuuttia hengitystä kun ensimmäistä silmää leikattiin… Jännityskään ei ollut enää niin paha toisen silmän kohdalla. Koko leikkaushuoneessa olemiseen (esivalmisteluineen) meni tasan 10 minuuttia, eli hyvin nopeasti kaikki oli ohi. Leikkauksen aikana ei oikeasti ehdi ajatella muuta kuin ”Katso vihreää valoa! Katso sitä valoa!”. Silmän ympärillä on niin monta kirkasta lamppua, että katseen kohdistaminen kaukana olevaan pieneen vihreään valoon on yllättävän vaikeaa. Onneksi se ei kamalasti haittaa jos silmää liikuttaa. Ei laserit kuitenkaan lennä ihan mihin sattuu, koska kone osaa hyvin tarkasti seurata silmän liikettä. Tilanne muuten oli hyvin rauhoittava, kun hoitaja piti kädestä ja lääkäri puhui koko ajan mitä on tekemässä. Muistelisin hänen kertoneen myös laiteen historiasta jotain hyvin nopeasti, mutta on mahdollista että muistan väärin.

Mukaan klinikalta sai runsaasti näytepakkauksia eri kostutustipoista. Nämä tosin taisivat jo loppua ensimmäisen viikonlopun aikana.

Sitten ylös tuolista ja käteen tyrkättiin Fazerin suklaata ja mehulasi. Hoitaja talutti minut lepohuoneeseen, jossa vietinkin seuraavat tuskalliset kaksi tuntia. Silmät eivät vuotaneet, mutta poltteli ja sattui niin paljon että pyysin särkylääkettä. Sitten makoilin hierontatuolissa juoden teetä, kuunnellen musiikkia ja jutellen toisen leikkauksesta tulleen kanssa. Silmien avaaminen tuntui todella inhottavalta, mutta kuitenkin jo pari tuntia leikkauksen jälkeen kykenin kävelemään lääkärin huoneeseen kuulemaan, että olin juuri saanut lentäjän näön. En kyllä sillä näöllä olisi lentokoneeseen edes matkustajana astunut, sillä turvoksissa olevien silmien vuoksi näkökenttä oli hyvin sumea vaikka periaatteessa näin hyvin. Kävelin todella kirkkaassa pakkassäässä yksin kotiin (pari kilometriä onneksi vain), mikä oli aurinkolasit päässäkin todella tuskallista. Valo häikäisi niin paljon, että katselin vain maata ja koitin muistella reittiä kotiin. ;) Makasin kotona pari tuntia silmät kiinni ja illaksi lähdin siskon luokse toipumaan. Mukana minulla oli klinikalta saatu pussillinen silmätippoja sekä pyytämäni silmäsuojat yöksi. Palkitsin itseni isolla säkillä irtokarkkia. :)

Lähtökohdat

Silmäni pari viikkoa Femtolasik-leikkauksen jälkeen

Tämä blogi käsittelee minulle tärkeää ja ainakin tällä hetkellä jokapäiväistä huolenaihetta: silmien hyvinvointia. Perustin tämän blogin, koska halusin kirjoittaa ylös tuntemuksiani taittovirheleikkauksen jälkeen. Ennen leikkausta keräsin paljon kokemuksia leikkauksesta internetistä, mutta totesin että harvassa on kirjoitukset siitä, millaista elämä on sitten leikkauksen jälkeen. Ehkä tästä voi olla myös apua jollekin silmäleikkausta harkitsevalle, vaikka täytyy muistaa että jokainen kokee leikkauksen ja toipumisen varmasti hyvin eri tavalla. Tässä on kuitenkin yksi tarina luettavaksi.

Tällä hetkellä silmäleikkauksestani (Femtolasik) on tasan kolme viikkoa aikaa. Jälkitarkastus on vasta viikon päästä, joten vielä en osaa sanoa millaisiin arvoihin silmäni on saatu, mutta veikkaan aika täydellistä lukua. Ennen leikkausta olin puolisokea ja eriparisilmäinen, silmäni arvot olivat -7 ja -4, joten kirkas ja tarkka näkö (jo leikkausta seuraavana päivänä!) tuntuu aika uskomattomalta. Monet ovat kertovat leikkauksen jälkeen kokemistaan ns. haloilmiöistä hämärällä (valot ikään kuin leviävät), mutta tällaisia en ole itse kokenut laisinkaan. Kuitenkin yksi inhottava vaiva tuntuu yhä päivittäin: kuivat silmät. Toivon ja uskon kuivuuden kuitenkin vähenevän tai häviävän kuukausien kuluessa niin kuin silmälääkäri on luvannut. Muun muassa näitä oireita seuraan blogissani jatkossa. Kerron tarkemmin myös itse leikkauksesta  ja ensimmäisistä toipumispäivistä myöhemmin.

Silmieni historia

Silmäni ovat olleet melko keskeinen asia elämässäni koko 26 vuotta. Jo heti syntymäni jälkeen toisessa silmässäni havaittiin harvinainen piste, jonka vuoksi jouduin useaksi vuodeksi seurantatutkimuksiin. Samaa pistettä on sitten tutkittu vielä aikuisiälläkin, mutta lähes 10 eri lääkäriä on todennut sen harmittomaksi. Ala-asteaika meni pääasiassa huolettomasti ilman suurempia silmäongelmia, mutta ensimmäiset silmälasini sain erään migreenikohtauksen jälkeen jo 12-vuotiaana ja siitä lähtien olen elänyt enemmän tai vähemmän nörtin näköisenä.

15-vuotiaana sain äitiltäni luvan hankkia ensimmäiset piilolinssit ja siitä aukesi usean vuoden kestävä helpompi elämä ilman huurtuvia ja nenällä keikkuvia laseja. Lukioikäisenä en muista käyttäneeni silmälaseja juuri koskaan, koska löysin kätevät night&day-piilolinssit, joita käytin lähes joka päivä aamusta iltaan. Kuitenkin lopulta liikakäyttö kostautui. Opiskeluaikoina aloin taas käyttää silmälaseja päivittäin, mutta piilareitakin kului esimerkiksi liikkuessa ja bilettäessä (ja varsinkin jälkimmäistä tapahtui usein). Kuuden vuoden yliopisto-opintojen jälkeen tilanne oli se, että käytin kaikista hengittävimpiä linssejä ja pystyin käyttämään niitäkin vain kerran tai pari viikossa. Eivätkä ne enää koskaan tuntuneet miellyttäviltä silmissä. Olin kokeillut varmaan kaikkia mahdollisia piilolinssejä. Optikko epäili, että silmilläni on mitta tullut viimeinkin täyteen piilolinssien käytöstä. Lisäksi silmälääkäri havaitsi yläluomen alla ”röpelöä” eli luomi oli vaurioitunut piilolinssien käytöstä. Sain lähes kokonaan kiellon piilolinssien käyttöön. Lisäksi sain myös viime syksynä tiedon, että kärsin kuivista silmistä ja sain reseptin monenlaisiin silmätippoihin ja voiteisiin.

Kunnes lopulta menin silmien laserleikkaukseen hyvinkin nopealla päätöksellä. Kolme viikkoa on nyt takana silmälasitonta elämää.