Ajattelin pitkästä aikaa päivittää kuulumisiani blogin puolelle. Blogin hiljaiselo johtuu ihan siitä, että olen unohtanut tänne kirjoittaa. En ole juurikaan ehtinyt ajatella silmiäni, mikä kertoo vain siitä, että tilanne on aika hyvällä mallilla. :)
Tällä hetkellä pärjään keskimäärin yhdellä silmätipalla päivässä ja aamuisin ja iltaisin laitan varalta geelitipan (aina ei kyllä tunnu olevan sille edes tarvetta). Mutta päivätkin ovat erilaisia. Parhaimpana päivänä laitan ensimmäisen tipan vasta kahdeksan tunnin (näyttöpääte)työn jälkeen, huonoimpina silmät huutaa tippoja jo puolen päivän jälkeen. Olen nyt yrittänyt terästäytyä siinä asiassa, että laittaisin tippoja ENNEN kuin silmät kuivuu. En jotenkin huomaa sitä kuivumista ennen kuin silmiä alkaa kirvelemään, ja siinä vaiheessa silmätipat ei ainakaan heti auta. Varsinkin kiireisessä työssä ei olisi varaa jättää tippojen laittamista "viime hetkeen", koska sitten joutuu operaation suorittamaan vessassa, ellei halua näyttää kaikille itkuisia silmiä.
Silmätippojahan suositellaankin käytettävän ennalta, eli esimerkiksi ennen näyttöpäätetyön aloittamista. Minä olen huono esimerkki siitä, kuinka tippoja EI tule käyttää. :D Harmittaa, kun tippojen laittaminen unohtuu, koska haluaisin tässä vaiheessa (4,5 kk jälkeen) vielä käyttää tippoja varalta niin paljon kuin mahdollista. Kannattaa muuten muistaa, että silmäleikkaus ei poista yleensä silmän "alkuperäisiä" ongelmia. Jos on ennen joutunut käyttämään silmätippoja, joutuu niitä käyttämään leikkauksen jälkeenkin. Minä käytin tippoja aika paljonkin ennen leikkausta, joten luulen etten lopeta tippojen käyttöä kokonaan koskaan. Kuulostipas kamalalta. Mutta yksi tippa päivässä on pienempi paha kuin sokeus ja piilareiden kanssa räpeltäminen.
Moni kaveri, joka on käynyt läpi saman leikkauksen, suosittelee että tippoja kannattaisi käyttää 3-4 kk paljon, ja sen jälkeen pikkuhiljaa yrittää vieroittua niistä. Silmä ei saisi tottua liikaa tippoihin, jotta se alkaisi tuottamaan omaa kyynelnestettä. Luulen, että itse käytän ainakin sen puoli vuotta tippoja niin usein kuin muistan.
Sain kotiin muuten lapun ilmaisesta näöntarkastuksesta ja ajattelin käydä taas testaamassa, että eihän näkö vain ole huonontunut. Ai minäkö muka vainoharhainen? :D Eniten kuitenkin pelottaa se, että näkö yhtäkkiä huononisi ja tarvitsisin taas lasit. Pelkään myös vähän talvea. Moni on sanonut, että leikkauksen jälkeinen kesä on mennyt hyvin, mutta talven kuivuus on tuonut jälleen ongelmia. Toivottavasti ei käy niin...
Täytyy vielä mainita asiasta, josta kirjoitinkin jo aiemmin. Kerroin silmän pinnan "hyllymisestä", ikään kuin pinta liikkuisi. Ehkä se joskus liikkuikin, mutta nyt eräänä aamuna ymmärsin mitä se oli (ja nyt vähän nolottaa myöntää). Se oli illalla laittamani geelitippa, joka ei ollut levittäytynyt silmän pinnalle. Laitoin sen illalla silmään enkä räpytellyt, vaan suljin ainoastaan silmäni. :D Heh, eli ihan kaikkea kirjoittamaani ei kannata ottaa vakavasti. Minulla on melko suuri taipumus stressata asioista ja tehdä niistä tavallista suuremia. ;)
Kesä on kyllä sujunut oikein mukavasti silmien osalta! Harmittaa vaan, kun uimaan olen ehtinyt vain kaksi kertaa. :( Meikkaaminen on onnistunut hyvin (Isadora-ripsiväri on osoittautunut ehdottomasti parhaimmaksi tuotteeksi) ja minua luullaan koko ajan ikäistäni nuoremmaksi ilman laseja. :D Toivottavasti tilanne yhä paranee tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti