Leikkauspäivä

Silmilleni tehtiin Femtolasik eli laserilla tehtävä läppäleikkaus kolme viikkoa sitten Helsingissä. Pari viikkoa aiemmin olin käynyt samaisella klinikalla esitarkastuksessa, jonka teki optikko ja operoiva silmäkirurgi. Tällöin mitattiin näkö, silmänpaineet, otettiin silmäpohjakuvat ja tehtiin monia muita asioita, joita en edes ymmärtänyt. Sarveiskalvon paksuus määrittää sen, onko silmiä mahdollista leikata ja silmäni olivat lääkärin mukaan jopa tavallista paksummat eli ”oli ainakin mistä leikata”. Vaikka olin netistä jo lukenut paljon ja liikaakin tietoa leikkauksesta, kyselin kaikki mahdolliset mieltä askarruttavat kysymykset lääkäriltä. Kysyin paljon erityisesti kuivista silmistäni, että voivatko ne olla este leikkaukselle. Lääkärin mukaan ei, mutta hän kehotti kuitenkin itse miettimään haluanko tulla leikkaukseen. Minulla oli kuitenkin eriparisilmät ja paljon miinusta, joten tietyllä tapaa hän suositteli leikkausta. Minä kuulemma olen juuri se, joka leikkausta tarvitsee. Oliko se sitten mainoslause vai ei, tiedä häntä. Esitutkimuksessa opin uutena asiana ainakin sen, että miinuksella olevat silmät ovat ”liian pitkät” ja niitä lyhentämällä näkökin parantuu. Kuulostaa hurjalta! Mihin kaikkeen lääketiede nykyään pystyykään…

Jälkihoito-ohjeet sai onneksi myös kirjallisena.

Varsinainen leikkauspäivä on osin jo hämärän peitossa. Siitä on toisaalta jo aikaa, ja toisaalta olin niin jännityksen ja Diapamin vaikutuksen alla että muisti ei ehkä tallentanut kaikkea. Soitin edellisenä päivänä klinikalle ja kysyin onko tarvetta tulla paikalle aikaisemmin, jos haluan rauhoittavan lääkkeen. Vastaus oli hieman omituinen, nimittäin hoitaja/vastaanottovirkailija naurahti että en tarvitse sellaista, mutta voin halutessani tulla puoli tuntia aiemmin. No tein ohjeen mukaan ja pääsinkin esitarkastukseen jo etuajassa. Tarkastus oli sama mikä tehtiin kolme viikkoa aiemmin. Muistaakseni silmien arvoja vähän muutettiin vielä (toinen oli ikään kuin ”parantunut” vähän) ja sain lääkkeen nautittavaksi. Tässä vaiheessa kuitenkin kostautui se, että tulin etuajassa. Jouduin nimittäin odottamaan lääkäriä jonkin aikaa ja siinäpä se jännitys vasta kasvoikin! Onneksi mukava optikko viihdytti minua kertomalla silmien jälkihoito-ohjeita, mutta siinä vaiheessa en kyllä kuunnellut yhtään enkä osannut kysyä oikein mitään…

Sitten yhtäkkiä huomasin olevani jo leikkaushuoneessa ja hoitaja tiputteli silmiini erilaisia silmätippoja (verisuonia laajentavia, puudutustippoja ja jotain muita) ja sitten piti istua hammaslääkärituoliin. Sain viltin päälle ja hoitaja otti kädestä kiinni, olo oli ihmeen rento ja mukava. Lääkäri asetti toiseen silmään luomenlevittimen, mutta en kyllä tuntenut sitä yhtään. Sitten alkoi se pahin vaihe (jännitin tätä tosi paljon), kun laite tuodaan kiinni silmään ja silmään asetetaan eräänlainen ”imukuppi”, joka ilmeisesti nostaa silmän painetta ja saattaa hieman tuntua puudutustipoista huolimatta. En tuntenut oikeastaan mitään ensimmäisen silmän kohdalla, mutta toisen silmän kohdalla se vähän taisi tuntua.  Sitten tuli käsky tuijottaa vihreää valoa, mikä oli aika vaikeaa koska huono silmäni ei kovin hyvin sitä erottanut. Läpän laserointia en juuri huomannut, mutta hurjaa oli nähdä kun läppä nostettiin sivuun (muistan lääkärin kommentoineen: ”käännän läpän tällaisella virkkuukoukun näköisellä vempeleellä”). Varsinainen laserointi oli hauskan näköistä: näkö pimeni mutta näin paljon tähtiä ja valoja. Vähän haisi palaneen käry ja laitteesta kuului inhottava ääni. Sitten lääkäri asetti läpän kiinni (sillä hetkellä ehdin nähdä seinällä olevan kellon tarkasti!) ja huuhteli silmän. Silmän huuhtelu näytti lähinnä siltä kuin olisi autopesulassa ja tuulilasiin ruiskutetaan vettä ja sitten pyyhitään se pois. En tiedä miten se oikeasti tehtiin, ehkä mielikuvitukseni rakensi osan tuosta kuvasta.

Sitten vain leikatun silmän päälle merirosvolappu toisesta silmästä, ja sitten on seuraavan silmän vuoro. Tässä vaiheessa muistan ensimmäistä kertaa hengittäneeni syvään, en tiedä pidätinkö pari minuuttia hengitystä kun ensimmäistä silmää leikattiin… Jännityskään ei ollut enää niin paha toisen silmän kohdalla. Koko leikkaushuoneessa olemiseen (esivalmisteluineen) meni tasan 10 minuuttia, eli hyvin nopeasti kaikki oli ohi. Leikkauksen aikana ei oikeasti ehdi ajatella muuta kuin ”Katso vihreää valoa! Katso sitä valoa!”. Silmän ympärillä on niin monta kirkasta lamppua, että katseen kohdistaminen kaukana olevaan pieneen vihreään valoon on yllättävän vaikeaa. Onneksi se ei kamalasti haittaa jos silmää liikuttaa. Ei laserit kuitenkaan lennä ihan mihin sattuu, koska kone osaa hyvin tarkasti seurata silmän liikettä. Tilanne muuten oli hyvin rauhoittava, kun hoitaja piti kädestä ja lääkäri puhui koko ajan mitä on tekemässä. Muistelisin hänen kertoneen myös laiteen historiasta jotain hyvin nopeasti, mutta on mahdollista että muistan väärin.

Mukaan klinikalta sai runsaasti näytepakkauksia eri kostutustipoista. Nämä tosin taisivat jo loppua ensimmäisen viikonlopun aikana.

Sitten ylös tuolista ja käteen tyrkättiin Fazerin suklaata ja mehulasi. Hoitaja talutti minut lepohuoneeseen, jossa vietinkin seuraavat tuskalliset kaksi tuntia. Silmät eivät vuotaneet, mutta poltteli ja sattui niin paljon että pyysin särkylääkettä. Sitten makoilin hierontatuolissa juoden teetä, kuunnellen musiikkia ja jutellen toisen leikkauksesta tulleen kanssa. Silmien avaaminen tuntui todella inhottavalta, mutta kuitenkin jo pari tuntia leikkauksen jälkeen kykenin kävelemään lääkärin huoneeseen kuulemaan, että olin juuri saanut lentäjän näön. En kyllä sillä näöllä olisi lentokoneeseen edes matkustajana astunut, sillä turvoksissa olevien silmien vuoksi näkökenttä oli hyvin sumea vaikka periaatteessa näin hyvin. Kävelin todella kirkkaassa pakkassäässä yksin kotiin (pari kilometriä onneksi vain), mikä oli aurinkolasit päässäkin todella tuskallista. Valo häikäisi niin paljon, että katselin vain maata ja koitin muistella reittiä kotiin. ;) Makasin kotona pari tuntia silmät kiinni ja illaksi lähdin siskon luokse toipumaan. Mukana minulla oli klinikalta saatu pussillinen silmätippoja sekä pyytämäni silmäsuojat yöksi. Palkitsin itseni isolla säkillä irtokarkkia. :)