Nyt on mennyt kuusi viikkoa leikkauksesta ja ajattelin päivittää vähän tämän hetkistä tilannetta, ja muistella menneitä. Nyt tilanne on se, että silmätippoja menee vapaapäivinä n. 5 kertaa päivässä (aamuisin geelitipat ja päivän mittaan normaalit). Missään vaiheessa silmät ei tunnu todella kuivilta, joten välillä laitan vain "varalta". Oon huomannut että ulkona ollessa tarviin huomattavasti vähemmän tippoja kuin sisällä. Sen sijaan työpäivinä ja muutenkin päivinä, jolloin vietän aikaa tietokoneella, silmät kuivaa enemmän. Töissä laitan noin tunnin välein tippoja vähän sen mukaan miltä silmät tuntuu. Aikaisemmin käytin geelitippoja tai jopa silmävoidetta töissä, mutta nyt on tarvetta enää normaalille tipalle. Silloin tällöin saatan laittaa paksumpaa, mutta vain tauoilla koska se suttaa näköä hetkeksi. Usein työpäivän jälkeen ja varsinkin loppuviikosta silmissä on roskantunnetta tai niitä kirvelee. Jos menen suoraan kotiin, laitan hetkeksi silmävoidetta, jolloin silmä rauhoittuu iltaa varten. Jos menen johonkin suoraan töistä, oireet saattavat vähän pahentua silmätipoista huolimatta.
Olen huomannut, että toinen silmä oireilee huomattavasti enemmän kuin toinen. Minullahan oli eriparisilmät, joten ei ole ihme jos se huonompi silmä toipuu kauemmin. Pari kertaa olen säikähtänyt silmän oireilua, koska en oikein tiedä onko se vakavaa. Oikea silmä joskus kuivuessaan näyttää siltä kuin silmän pinta olisi irti eli tavallaan silmän valkoinen osa "hyllyy" niin kuin välissä olisi ilmaa. Yleensä se helpottuu silmätipalla ja räpyttelyllä, mutta kyllä vähän pelottaa että mitä se on. Samanlainen oireen huomasin leikkauspäivän iltana vasemmassa silmässä. Silloin luulin, että läppä vielä vähän liikkuu, mutta ehkä sekin on ollut tätä silmän pintaa? En oikein osaa tätä selittää tarkemmin, mutta hurjalta se näyttää. Olen googlettanut asiaa ja todennut, että se voi johtua kuivasta silmästä. Toivottavasti silmän pinta ei voi irrota tai tapahtua mitään muuta kamalaa! Tosin onneksi se on vain satunnaista ja silmätipoilla hoidettavissa. Otan ehkä yhteyttä lääkäriin jos näkö heikkenee tai se hyllyminen jatkuu pitkään.
Tänään juuri totesin silmälasilliselle ystävälleni kuinka paljon elämäni on helpottunut leikkauksen myötä. Olen niin iloinen kun näen tarkasti, ei tarvitse säätää piilareiden ja silmälasien kanssa ja uiminen, saunominen ym. on niin paljon yksinkertaisempaa! Vieläkin tosin pelkään että vahingossa hankaan läpän pois paikoiltaan, mutta tuskin se niin helposti edes lähtisi. Optikko (joka suoritti leikkauksen esitarkastuksen) sanoi, että yleensä läppä on irronnut parantumisvaiheessa jos siihen on osunut esimerkiksi koiran tai vauvan kynsi. Auts, voi kyllä vähän tuntua sellainen. Mutta kuulemma läpän saa nopeasti paikoilleen, lääkäri siis. Myös silmäni leikannut kirurgi kertoi, että hänellä itsellään irtosi läppä mutta se saatiin nopeasti takaisin. Eli jos läpän liikahtamista pelkää niin kannattaa muistaa että lääkäriin vain ja läppä takaisin kiinni. Kuitenkin kuukaudessa on keskimäärin yhdellä henkilöllä läppä lähtenyt liikkeelle ja jos päivässä jo tehdään kymmeniä leikkauksia niin voi miettiä kuinka todennäköistä se on... mutta Femtolasik/lasik-leikkaustahan ei kai suositella esim. nyrkkeilijöille tai muille jotka saavat usein iskuja kasvoihin. Voinhan minäkin saada turpaani nakkikioskilla, mutta niin voi tervesilmäinenkin ja siinä voi käydä vaikka pahemmin. ;)
Nyt leikkauksen jälkeen olen muuten jutellut monen leikkauksessa käyneen ihmisen kanssa. Hassua että aikaisemmin (kun olin harkitsemassa leikkausta) kaikki sanoivat että "ei siihen toipumiseen kauaa mennyt", "ei silmät juurikaan kuivanut", nyt sitten totuus onkin ollut että "meni aika monta kuukautta että silmät ei enää kuivaneet", "olihan se parantumisen alkuvaihe aika kamalaa". Olen niin iloinen näistä jälkimmäisistä sanoista, koska aluksi luulin että omat silmäni ovat jotenkin poikkeuksellisia, kun kuivuminen vain jatkui ja tuntui tosi pahalta. Hyvä kuulla että sitä on tapahtunut muillakin! Ehkä mua ei sitten haluttu pelotella ennen leikkausta, vaikka olisin kyllä mieluummin kuullut rehellisesti totuuden...
Odotan niin innolla kesää! Ensimmäinen kesä kun voin nauttia auringosta aurinkolasit naamalla, hypätä järveen uimaan milloin haluan ja vaikka sukeltaa pohjaan ja nähdäkin jotain! Aion pian kokeilla saunomista ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Voi olla sanoinkuvaamaton tunne kun näkeekin saunassa muuta kuin epämääräisiä, kasvottomia hahmoja. Aikaisemmin oon saattanut tuijotella ihmisiä yleisessä saunassa tietämättäni, mutta nyt voin yrittää kohdentaa katseeni muualle. :D Suihkussa on muuten myös ihmeellistä nähdä kaikki purnukat ja äsken laittaessani kanaa uuniin, uunista tullut lämmin höyry vain tuntui mukavalta ei tarvinnut väistellä sitä kuin ennen. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti