Lähtökohdat

Silmäni pari viikkoa Femtolasik-leikkauksen jälkeen

Tämä blogi käsittelee minulle tärkeää ja ainakin tällä hetkellä jokapäiväistä huolenaihetta: silmien hyvinvointia. Perustin tämän blogin, koska halusin kirjoittaa ylös tuntemuksiani taittovirheleikkauksen jälkeen. Ennen leikkausta keräsin paljon kokemuksia leikkauksesta internetistä, mutta totesin että harvassa on kirjoitukset siitä, millaista elämä on sitten leikkauksen jälkeen. Ehkä tästä voi olla myös apua jollekin silmäleikkausta harkitsevalle, vaikka täytyy muistaa että jokainen kokee leikkauksen ja toipumisen varmasti hyvin eri tavalla. Tässä on kuitenkin yksi tarina luettavaksi.

Tällä hetkellä silmäleikkauksestani (Femtolasik) on tasan kolme viikkoa aikaa. Jälkitarkastus on vasta viikon päästä, joten vielä en osaa sanoa millaisiin arvoihin silmäni on saatu, mutta veikkaan aika täydellistä lukua. Ennen leikkausta olin puolisokea ja eriparisilmäinen, silmäni arvot olivat -7 ja -4, joten kirkas ja tarkka näkö (jo leikkausta seuraavana päivänä!) tuntuu aika uskomattomalta. Monet ovat kertovat leikkauksen jälkeen kokemistaan ns. haloilmiöistä hämärällä (valot ikään kuin leviävät), mutta tällaisia en ole itse kokenut laisinkaan. Kuitenkin yksi inhottava vaiva tuntuu yhä päivittäin: kuivat silmät. Toivon ja uskon kuivuuden kuitenkin vähenevän tai häviävän kuukausien kuluessa niin kuin silmälääkäri on luvannut. Muun muassa näitä oireita seuraan blogissani jatkossa. Kerron tarkemmin myös itse leikkauksesta  ja ensimmäisistä toipumispäivistä myöhemmin.

Silmieni historia

Silmäni ovat olleet melko keskeinen asia elämässäni koko 26 vuotta. Jo heti syntymäni jälkeen toisessa silmässäni havaittiin harvinainen piste, jonka vuoksi jouduin useaksi vuodeksi seurantatutkimuksiin. Samaa pistettä on sitten tutkittu vielä aikuisiälläkin, mutta lähes 10 eri lääkäriä on todennut sen harmittomaksi. Ala-asteaika meni pääasiassa huolettomasti ilman suurempia silmäongelmia, mutta ensimmäiset silmälasini sain erään migreenikohtauksen jälkeen jo 12-vuotiaana ja siitä lähtien olen elänyt enemmän tai vähemmän nörtin näköisenä.

15-vuotiaana sain äitiltäni luvan hankkia ensimmäiset piilolinssit ja siitä aukesi usean vuoden kestävä helpompi elämä ilman huurtuvia ja nenällä keikkuvia laseja. Lukioikäisenä en muista käyttäneeni silmälaseja juuri koskaan, koska löysin kätevät night&day-piilolinssit, joita käytin lähes joka päivä aamusta iltaan. Kuitenkin lopulta liikakäyttö kostautui. Opiskeluaikoina aloin taas käyttää silmälaseja päivittäin, mutta piilareitakin kului esimerkiksi liikkuessa ja bilettäessä (ja varsinkin jälkimmäistä tapahtui usein). Kuuden vuoden yliopisto-opintojen jälkeen tilanne oli se, että käytin kaikista hengittävimpiä linssejä ja pystyin käyttämään niitäkin vain kerran tai pari viikossa. Eivätkä ne enää koskaan tuntuneet miellyttäviltä silmissä. Olin kokeillut varmaan kaikkia mahdollisia piilolinssejä. Optikko epäili, että silmilläni on mitta tullut viimeinkin täyteen piilolinssien käytöstä. Lisäksi silmälääkäri havaitsi yläluomen alla ”röpelöä” eli luomi oli vaurioitunut piilolinssien käytöstä. Sain lähes kokonaan kiellon piilolinssien käyttöön. Lisäksi sain myös viime syksynä tiedon, että kärsin kuivista silmistä ja sain reseptin monenlaisiin silmätippoihin ja voiteisiin.

Kunnes lopulta menin silmien laserleikkaukseen hyvinkin nopealla päätöksellä. Kolme viikkoa on nyt takana silmälasitonta elämää.