Varmasti jokainen silmäleikkausta miettivä pohtii myös sitä, että millaiset leikatut silmät ovat usean vuoden päästä, tai esimerkiksi vanhuksena. Aiheuttaako nuorena leikatut silmät ongelmia myöhemmin? Tuleeko silmiin helpommin sairauksia? Onko kellään edes kokemusta asiasta?
Silmäleikkauksia on tehty Suomessa 22 vuotta, mikä on sinänsä pitkä aika, mutta loppujen lopuksi hyvin lyhyt. Tässä maassa ei elä ihmistä, jolla olisi silmäleikkauksesta kulunut esimerkiksi 40 vuotta. Voimmeko todella tietää, mitä esimerkiksi juuri noiden neljänkymmenen vuoden jälkeen tapahtuu? Laserleikkaus tietääksi on kehitetty joskus 1970-luvulla, mutta jo 50-luvulla on tehty jonkinlaisia (ei niin hyvin onnistuineita) leikkauksia. Tekniikkahan on toki kaikilla muillakin elämän osa-alueilla kehittynyt niin paljon, että en olisi kovinkaan huolissani laserleikkauksen turvallisuudesta, mutta kyllähän sitä miettii - varsinkin kun kyseessä on omat herkät silmät, joita ei voi uusia, jos ne kerran menee pilalle.
Itse olen miettinyt näitä kysymyksiä aina välillä, toisinaan huolestuneena, toisinaan en niinkään. Pyrin ylipäätään elämään hetkessä, liikaa tulevaisuutta miettimättä. Voisin ajatella, ettei minun ollut järkeä mennä leikkaukseen, koska olen niin nuori. Entä jos olisinkin odottanut vielä joitain vuosia, että tekniikka kehittyy? Entä jos joskus silmä voidaan leikata niin, että siihen EI tarvitse laseroida minkäänlaista aukkoa, ja tällä tavoin vahingoittaa silmää? Loppujen lopuksi lasertekniikka on nykyään hyvin samanlainen kuin 22 vuotta sitten. Silloin läppäleikkaukset tosin tehtiin veitsellä - nykyään laserilla - mutta varsinainen leikkaus (eli silmän "muotoilu" kuten itse tykkään ilmaista) tehtiin tietääkseni silloinkin laserin avulla. Nykyään leikkaus on tosin helpompi, nopeampi ja turvallisempi kuin ennen.
Juttelin tänään työkaverin kanssa, jolle on tehny vuosi sitten leikkaus. Hän kertoi samaa kuin muut. On tyytyväinen leikkaukseen, mutta käyttää edelleen välillä silmätippoja silmien kuivumisen vuoksi. Väsyneenä silmät kuivuu enemmän, ja joskus näkö on sumuinen. On kuitenkin onnellinen, että teki leikkauksen. Hänen tuttavansa oli kaksi vuotta sitten leikkauksessa. Hän oli sanonut, että leikatut silmät eivät enää koskaan tunnu samoilta kuin "terveet" silmät. Mietin hetken väitettä, se kuulosti tosi hurjalta ja pelottavalta. Mutta olen asiasta samaa mieltä. Jos jokin asia leikkauksessa harmittaa, niin ehkä se, että silmät todella tuntuvat eriltä. Ei siksi, että ne on kuivat (kuivuutta en juurikaan enää tunne), mutta niissä on vain erilainen tunto. Ehkä se, että kirkkaus käy enemmän silmiin. Tai että väsyneenä tarvitsee enemmän silmätippoja. Alkuun tuntui, että silmissä on jatkuvasti piilarit (olinkin pariin otteeseen jo poistamassa niitä, hui!). Nyt kuitenkin tuntuu, että päässä on uudet silmät. Ei se ole huono tunne. Se on vain jännä. Mutta jotenkin helpottaa, kun löytää muita silmäkohtalontovereita, joiden kanssa voi tästä keskustella. Ei kukaan muu voisi ymmärtää, miltä nämä "uudet" silmät tuntuvat.
En halua pelotella ketään tällä kirjoituksella, tai ylipäätään koko blogilla, mutta haluan kertoa rehellisesti fiiliksistäni. Ei kukaan ainakaan minulle ennen ole tästä tunteesta kertonut, vasta nyt, kun osasin siitä kysyä.
Mulle tehtiin Smile -leikkaus kesäkuussa ja nyt tämän blogisi luettuani voin todellakin yhtyä tuohon, että silmät tuntuvat erilaisilta. Huomaan itse, että silmien pinta tuntuu välillä "kylmältä" räpäyttäessä ja tosiaan välillä sellainen fiilis kuin olisi piilarit. Lisäksi tarkan lähityön jälkeen katseen nostaessa tarkentaminen kauas kestää hetken. Jostain luin, että silmälaseja käytettäessä silmä ikäänkuin pääsee helpommalla kun linssi tekee työn ja ehkä fiilis on senkin takia erilainen?
VastaaPoistaKiitos blogistasi - tuntuu että netti on täynnä vain ylistäviä kommentteja laserista ja kiva lukea muunlaistakin pohdintaa.