Ajattelin kirjoittaa viimeinkin siitä, mistä sain apua kuiviin silmiin silmäleikkauksen jälkeen. Leikkauksesta on nyt jo kolme vuotta, joten joudun hieman pinnistelemään muistiani.
Olen luonteeltani sellainen, että jos kohtaan ongelman, etsin siihen ratkaisuja täyspäiväisesti ja joka puolelta. Sen vuoksi kokeilin varmaan kaikkia mahdollisia keinoja silmien kosteuttamiseen, enkä oikeastaan tiedä, oliko joku yksittäinen asia kaikista vaikuttavin vai paransiko lopulta vain aika kuivuuden. Oli miten oli, tällaisia keinoja kokeilin:
1. Silmätipat
Pahimmassa vaiheessa pelastuksekseni löysin Vita-pos -silmävoiteen. Voide on erittäin paksua rasvaa, ja aluksi tuntui hullulta laittaa sellaista suoraan silmään. Mutta se oikeasti auttaa! Jos silmät tuntuvat kipeiltä, aroilta, herkiltä tai vain todella kuivilta, niin voide rauhoittaa sitä tunnetta. Paras on laittaa sitä yöksi, koska se on hyvin rasvaista. Pahimmassa vaiheessa käytin itse voidetta jopa töissä, jotta pystyn tuijottamaan tietokoneen ruutua 8 tuntia. Se helpotti oloa, mutta ulkonäkö oli sitten toinen juttu, kun rasvaa valui silmien ympärillekin. :D Mielestäni voiteen käyttö tuntui siltä, kuin olisi erittäin kuivaa ihoa rasvannut paksulla voiteella. Erona vain se, että ihon tilalla oli silmät.
Systane -silmätipat olivat sitten toinen kevyempi tapa kosteuttaa silmiä. Niitä käytin leikkauksen jälkeen viikkoja, mutta jossain vaiheessa silmät alkoi ärtyä aineesta ja jouduin etsimään muita tippoja. Sen huomasin, että erilaisia tippoja kannattaa vaihdella ja testata, mikä sopii parhaiten omalle silmälle. Osa silmätipoista (esimerkiksi Bepanthen, joka on ainoa, jota nykyään käytän) ei sopinut yhtään heti leikkauksen jälkeen, koska ne aiheuttivat runsasta kirvelyä tai jopa poltetta. Tunne oli sellainen kuin haavaan olisi laittanut alkoholia.
Yhtään liioittelematta kokeilin varmaan kaikkia apteekin silmätippoja puolen vuoden aikana. Vitsailinkin usein, että jos jään työttömäksi, alan kauppaamaan silmätippoja, koska niistä on niin paljon tietoa ja kokemusta. :D
2. Vitamiinit
Olen ehkä vähän liiankin helposti moniin uskomuksiin hurahtava ihminen, mutta vitamiineilla tuntui olevan hyvä vaikutus silmille. Ostin apteekista erityisesti silmien ja limakalvojen hyvinvointiin tarkoitettuja vitamiineja.
Erityisesti Omega 7 - kaksoistyrniöljykapseli oli erinomainen. Kuten alussa totesin, en tiedä, minkä verran milläkin tuotteella oli kuivuuteen vaikutusta, mutta vitamiinien aloittamisen jälkeen, silmät tuntuivat paranevan nopeammin.
Sen lisäksi tilasin netistä mustikkakapseleita (en muista enää tarkkaa nimeä). Söin niitä purkillisen, mutta en huomannut kyllä paljon vaikutusta. Mustikkahan tosin vaikuttaa ainakin näköön positiivisesti, joten tuskin siitä haittaakaan oli.
3. Laitteet
Paras hankinta silmäleikkauksen jälkeen oli ehdottomasti ilmankostutin. Asuin vanhassa 1920-luvun kerrostalossa, oli todella kova pakkastalvi, joten ilmakin oli sen mukainen. Ilmankostutin helpotti kotona olemista, ja joskus pahimpina päivinä oli mukava vain oleskella ilmankostuttimen vieressä, silmät tykkää. Saman asian ajoi myös sateiset päivät. Silloin en välttämättä tarvinnut lainkaan silmätippoja, sillä kun ilmankosteus on korkea, ulkona kävelykin oli mukavaa.
Jos työskentelee tietokoneella, kannattaa asettaa näyttö hieman alaviistoon, joilloin katseen ei tarvitse nousta kovin korkealle. Se auttaa kuiviin silmiin. Myös näytön himmentäminen voi helpottaa varsinkin jos silmät ovat arat.
4. Muuta
Tiedän, että suurimmalla osalla silmäleikkaus ei ole aiheuttanut tällaista yhtä suurta operaatiota silmien kuivumisen suhteen. Jos jollain epäonnisella on käynyt samoin kuin minulla, niin paras neuvo on, että aika kyllä (yleensä) parantaa. Minulla kaikki aika meni silmien miettimiseen. Silloin vasta ymmärsin, miten tärkeä asia silmät on. Yleensä niitä ei edes ajattele, paitsi jos ne tuntuu koko ajan päässä pahalta.
Minulla auttoi sitkeä uskominen ja kaikkien näiden yllä lueteltujen asioiden SÄÄNNÖLLINEN käyttö. Yhtäkkiä kesällä huomasin, että silmät voivatkin jo huomattavasti paremmin.
Ja nykyään kun lähes kaikki toiminta tapahtuu koneilla ja ruutujen äärellä, suosittelen hankkimaan musiikkia ja äänikirjoja! Kun ei pysty tekemään mitään esimerkiksi tietokoneella, minä ainakin löysin yllättäen aikaa kuunnella äänikirjoja. Ja silmätkin sai samalla lepoa. :)
Tsemppiä kaikille silmäleikkauksista toipuville tai sinne meneville! :)
P.S. Joku kyseli kommenteissa, tuntuvatko silmäni vielä oudoilta. Kirjoitin siitä oudosta tunteesta joskus aiemmin. Suoraan sanottuna eivät tunne. Tai sitten olen tottunut niihin, mutta en muista miltä silmät ennen tuntuivat. Nyt ne tuntuu hyviltä ja täysin normaaleilta. :)
Ilo silmille
Blogissa seurataan silmien laserleikkauksen jälkeisiä tunnelmia ja puhutaan muutenkin silmistä ja niiden hyvinvoinnista.
lauantai 30. huhtikuuta 2016
lauantai 30. tammikuuta 2016
Kolme vuotta silmäleikkauksesta - kuulumisia
Niinhän siinä helposti käy, että asiat jotka elämässä ei ole ajankohtaisia, unohtuvat helposti kokonaan. Ajattelin tulla nyt pitkästä aikaa kertomaan kuulumisiani tänne.
Silmien laserleikkauksesta on kohta kulunut kolme vuotta. Ja uskomatonta, mutta totta, olen jopa unohtanut joskus käyttäneeni silmälaseja! Nykyään stressaan jo toista ongelmaa (hiustenlähtöä, seuraava blogi varmaan sitten siitä...). Joskus kun näen toisen ihmisen pyyhkivän vesisateessa silmälasejaan, saatan muistaa miltä tuntui omistaa lasit. Toisaalta en enää edes juurikaan muista miltä tuntui käyttää laseja. Tuntuisi oudolta, jos sellaiset tuossa nenällä yhä keikkuisi.
Huomaan kyllä keskustelevani usein leikkaksesta. Jos joku uusi ihminen mainitsee silmälasit tai näön, huomaan saman tien kertovani olleeni leikkauksessa. :D Osa jopa entisistä työkavereista on unohtanut, että minulla oli joskus silmälasit ja ihmettelevät asiaa, kun kerron siitä.
Mutta niihin varsinaisiin kuulumisiin. Silmäni voivat oikein hyvin. Tai en ainakaan ole havainnut mitään ongelmaa. En ole nyt varmaan melkein kahteen vuoteen käynyt näentarkastuksessa eikä ole ollut kyllä tarvettakaan. Joskus töissä (8 h tietokoneella) tuntuu, että tietokoneen näyttö on vaikea katsoa, mutta varmaan osaltaan johtuu vaan kuivuvista tai väsyneistä silmistä. Ehkä lähinäössä voi olla jotain heikentymistä, mutta ei niin paljon, että olisi ongelmia tullut. Kaukonäkö on edelleen supertarkka, nautin erityisesti kirkkaalla säällä kauas katsomisesta, näen niin tarkkaan kaiken!
Sen olen kyllä huomannut, että hämäränäkö on vähän aiempaa heikompi. Esimerkiksi jos olen syksyllä lenkillä ja poikkean tieltä metsäpolulle, en meinaa millään nähdä edes koko polkua, eikä siihen yleensä juurikaan auta silmien totuttaminen pimeään. Tuntuu, että hahmottamiskyky on jotenkin vaikeaa pimeässä. Yleensä ongelma on ratkennut niin, että olen tarrannut toiseen ihmiseen kiinni, jos siis en yksin ole liikkunut metsässä. Ja siis kyllä pimeässäkin näkee, mutta jotenkin epävarmempi olo kuin ennen.
Sama myös pimeällä kaikki kirkkaat valotaulut. En kyllä muista, miten ennen näin ne laseilla, mutta joskus esimerkiksi linja-auton numeroa voi olla kaukaa vaikea erottaa, kun valot hieman "leviää". Ei kylläkään läheskään samalla lailla kuin leikkauksen jälkeen, vähän vain.
Silmien kuivumisesta en ole kärsinyt enää yhtään! Ennen leikkausta jouduin käyttämään silmätippoja jopa silmälasien kanssa ja kuten tänne olen kirjoittanut, leikkauksen jälkeen kuivat silmät olivat suoraan helvetistä. Mutta nykyään ei mitään! Nyt kovilla pakkasilla kävin ostamassa kertakäyttötippoja, kun silmät tuntuivat vähän kuivuvan, mutta taisin kerran muistaa laittaa niitä...
Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen, että menin leikkaukseen. Se pelotti ihan hitosti, sen jälkeen pelotti vielä enemmän ja niinä päivinä, kun tiputtelin tippoja silmini, ehdin moneen kertaan katua päätöstä. Mutta nyt en ole enää katunut lainkaan. Elämä on mahtavaa ilman laseja! Reissaaminenkin on niin paljon helpompaa! Ja koko elämä ylipäätään!
Ainoat huonot puolet ovat ne, että yhtäkkiä silmien alla on näkyvillä kamalat silmäpussit (harkitsen vakavissani imagolaseja), näin pitkään (ja näen välillä yhä) painajaisia siitä, kuinka en enää näekään mitään ilman laseja ja että olen muuttunut tosi araksi kaikkeen mikä liittyy silmiin. En voi katsoa, kun meidän koiralle laitetaan silmätippoja ja en voi enää edes kuvitella laittavani piilolinssejä omiin silmiini. Kai sitä jotenkin muuttui niin varovaiseksi silmien kanssa leikkauksen jälkeen, että kohtelee niitä nykyään silkkihansikkain. Pari kertaa olen muuten ottanut ripsien kestovärjäyksen, mutta luovuin siitä, koska kosmetologit hinkkaa niin kovaa silmiä, että pelkään tosissani joutuvani uuteen leikkaukseen. ;D
Tässäpä pikaisesti kuulumisiani. Voisin yrittää kirjoitella vähän lisää joku päivä esimerkiksi tuotteista, joita käytin leikkauksen jälkeen. Ja jos joku haluaa kuulla hiustenlähtöasioista, niin mielellään perustan blogin siihenkin. ;)
Silmien laserleikkauksesta on kohta kulunut kolme vuotta. Ja uskomatonta, mutta totta, olen jopa unohtanut joskus käyttäneeni silmälaseja! Nykyään stressaan jo toista ongelmaa (hiustenlähtöä, seuraava blogi varmaan sitten siitä...). Joskus kun näen toisen ihmisen pyyhkivän vesisateessa silmälasejaan, saatan muistaa miltä tuntui omistaa lasit. Toisaalta en enää edes juurikaan muista miltä tuntui käyttää laseja. Tuntuisi oudolta, jos sellaiset tuossa nenällä yhä keikkuisi.
Huomaan kyllä keskustelevani usein leikkaksesta. Jos joku uusi ihminen mainitsee silmälasit tai näön, huomaan saman tien kertovani olleeni leikkauksessa. :D Osa jopa entisistä työkavereista on unohtanut, että minulla oli joskus silmälasit ja ihmettelevät asiaa, kun kerron siitä.
Mutta niihin varsinaisiin kuulumisiin. Silmäni voivat oikein hyvin. Tai en ainakaan ole havainnut mitään ongelmaa. En ole nyt varmaan melkein kahteen vuoteen käynyt näentarkastuksessa eikä ole ollut kyllä tarvettakaan. Joskus töissä (8 h tietokoneella) tuntuu, että tietokoneen näyttö on vaikea katsoa, mutta varmaan osaltaan johtuu vaan kuivuvista tai väsyneistä silmistä. Ehkä lähinäössä voi olla jotain heikentymistä, mutta ei niin paljon, että olisi ongelmia tullut. Kaukonäkö on edelleen supertarkka, nautin erityisesti kirkkaalla säällä kauas katsomisesta, näen niin tarkkaan kaiken!
Sen olen kyllä huomannut, että hämäränäkö on vähän aiempaa heikompi. Esimerkiksi jos olen syksyllä lenkillä ja poikkean tieltä metsäpolulle, en meinaa millään nähdä edes koko polkua, eikä siihen yleensä juurikaan auta silmien totuttaminen pimeään. Tuntuu, että hahmottamiskyky on jotenkin vaikeaa pimeässä. Yleensä ongelma on ratkennut niin, että olen tarrannut toiseen ihmiseen kiinni, jos siis en yksin ole liikkunut metsässä. Ja siis kyllä pimeässäkin näkee, mutta jotenkin epävarmempi olo kuin ennen.
Sama myös pimeällä kaikki kirkkaat valotaulut. En kyllä muista, miten ennen näin ne laseilla, mutta joskus esimerkiksi linja-auton numeroa voi olla kaukaa vaikea erottaa, kun valot hieman "leviää". Ei kylläkään läheskään samalla lailla kuin leikkauksen jälkeen, vähän vain.
Silmien kuivumisesta en ole kärsinyt enää yhtään! Ennen leikkausta jouduin käyttämään silmätippoja jopa silmälasien kanssa ja kuten tänne olen kirjoittanut, leikkauksen jälkeen kuivat silmät olivat suoraan helvetistä. Mutta nykyään ei mitään! Nyt kovilla pakkasilla kävin ostamassa kertakäyttötippoja, kun silmät tuntuivat vähän kuivuvan, mutta taisin kerran muistaa laittaa niitä...
Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen, että menin leikkaukseen. Se pelotti ihan hitosti, sen jälkeen pelotti vielä enemmän ja niinä päivinä, kun tiputtelin tippoja silmini, ehdin moneen kertaan katua päätöstä. Mutta nyt en ole enää katunut lainkaan. Elämä on mahtavaa ilman laseja! Reissaaminenkin on niin paljon helpompaa! Ja koko elämä ylipäätään!
Ainoat huonot puolet ovat ne, että yhtäkkiä silmien alla on näkyvillä kamalat silmäpussit (harkitsen vakavissani imagolaseja), näin pitkään (ja näen välillä yhä) painajaisia siitä, kuinka en enää näekään mitään ilman laseja ja että olen muuttunut tosi araksi kaikkeen mikä liittyy silmiin. En voi katsoa, kun meidän koiralle laitetaan silmätippoja ja en voi enää edes kuvitella laittavani piilolinssejä omiin silmiini. Kai sitä jotenkin muuttui niin varovaiseksi silmien kanssa leikkauksen jälkeen, että kohtelee niitä nykyään silkkihansikkain. Pari kertaa olen muuten ottanut ripsien kestovärjäyksen, mutta luovuin siitä, koska kosmetologit hinkkaa niin kovaa silmiä, että pelkään tosissani joutuvani uuteen leikkaukseen. ;D
Tässäpä pikaisesti kuulumisiani. Voisin yrittää kirjoitella vähän lisää joku päivä esimerkiksi tuotteista, joita käytin leikkauksen jälkeen. Ja jos joku haluaa kuulla hiustenlähtöasioista, niin mielellään perustan blogin siihenkin. ;)
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
Silmälääkärillä leikkauksen jälkeen osa 1000
En olekaan muistanut kertoa, että kävin taas vaihteeksi silmälääkärillä pari kuukautta sitten. Syy tähän oli siinä, että päätä oli särkenyt (ja pelkästään toista ohimoa) usean päivän ajan ja oman diagnoosini mukaan näkö oli huonontunut. Lääkäri tosin sanoi, ettei näön huononeminen voi aiheuttaa tämänkaltaista päänsärkyä, mutta olisi hyvä varmistaa asia silmälääkärillä.
Kävin lääkärillä, ja yllättäen silmissä ei ollut (taaskaan) mitään vikaa. Okei, ehkä näkö oli aivan pikkuisen huonontunut vuoden takaisesta, mutta se oli niin vähän, että voi kuulemma johtua pelkästään eri mittauksesta. Niin kauan kuin toinen silmä on täydellinen (+/- 0) saisi toinen silmä huonontua paljonkin ennen kuin se huomattavasti vaikuttaisi näkööni. Ja parempi silmäni oli todellakin pysynyt nollassa. Toinen puolestaan näytti hieman tavallista enemmän hajataittoa, mutta ei paljon. Yllätyksekseni toisen silmän näkö oli hieman plussalla, mikä voi selittää sen, että joskus tietokoneella ollessa tuntuu etten näe selvästi.
Minullahan oli ennen silmäleikkausta hyvinkin eriparisilmät. Toinen oli -7 ja toinen -4. Tällä hetkellä se huonompi silmä on sama, joka on aina ollut huonompi. Lääkärin mukaan on hyvä, että oikea silmä pysyy vasenta huonompana. Aivoilla voisi kuulemma olla suuriakin vaikeuksia totutella eroon, jos näkö olisikin yhtäkkiä sama molemmissa silmissä - tai vielä pahempaa: huonosta silmästä olisikin tullut parempi. Kyllä ihmisen mieli on omituinen.
Sain kehotuksen lääkäriltä tulla seuraavan kerran tarkastukseen kahden vuoden päästä, heh. Tosin jos jotain ilmenee (muuta kuin omia diagnooseja) voisi ajan varata aiemmin.
Ennen silmälääkärille menemistä olin varma, että näkö on huonontunut, silmälääkärin jälkeen en ole kertaakaan ajatellut näköä tai silmiä. Aivoissa se vika taitaakin olla. :D
P.S. En edes kuivan katupölyn aikaan tarvitse enää silmätippoja. Käytän nykyään tippoja iltaisin, jos satun löytämään tipat jostain. Eli hyvin harvoin.
Kävin lääkärillä, ja yllättäen silmissä ei ollut (taaskaan) mitään vikaa. Okei, ehkä näkö oli aivan pikkuisen huonontunut vuoden takaisesta, mutta se oli niin vähän, että voi kuulemma johtua pelkästään eri mittauksesta. Niin kauan kuin toinen silmä on täydellinen (+/- 0) saisi toinen silmä huonontua paljonkin ennen kuin se huomattavasti vaikuttaisi näkööni. Ja parempi silmäni oli todellakin pysynyt nollassa. Toinen puolestaan näytti hieman tavallista enemmän hajataittoa, mutta ei paljon. Yllätyksekseni toisen silmän näkö oli hieman plussalla, mikä voi selittää sen, että joskus tietokoneella ollessa tuntuu etten näe selvästi.
Minullahan oli ennen silmäleikkausta hyvinkin eriparisilmät. Toinen oli -7 ja toinen -4. Tällä hetkellä se huonompi silmä on sama, joka on aina ollut huonompi. Lääkärin mukaan on hyvä, että oikea silmä pysyy vasenta huonompana. Aivoilla voisi kuulemma olla suuriakin vaikeuksia totutella eroon, jos näkö olisikin yhtäkkiä sama molemmissa silmissä - tai vielä pahempaa: huonosta silmästä olisikin tullut parempi. Kyllä ihmisen mieli on omituinen.
Sain kehotuksen lääkäriltä tulla seuraavan kerran tarkastukseen kahden vuoden päästä, heh. Tosin jos jotain ilmenee (muuta kuin omia diagnooseja) voisi ajan varata aiemmin.
Ennen silmälääkärille menemistä olin varma, että näkö on huonontunut, silmälääkärin jälkeen en ole kertaakaan ajatellut näköä tai silmiä. Aivoissa se vika taitaakin olla. :D
P.S. En edes kuivan katupölyn aikaan tarvitse enää silmätippoja. Käytän nykyään tippoja iltaisin, jos satun löytämään tipat jostain. Eli hyvin harvoin.
torstai 16. tammikuuta 2014
Ei enää koskaan optikolle
Asioita, joita olisi hyvä tietää silmäleikkauksen jälkeisestä ajasta....
...et voi enää koskaan mennä näöntarkastukseen optikolle!
Tämä tuli minulle vähän järkytyksenä, mutta kuulemma lain mukaan ainoastaan silmälääkäri saa tarkastaa silmät, jotka on leikattu. Eli vaikka haluaisin vain nopeasti käydä tekemässä näkötestin optikolla, joudun varaamaan ajan silmälääkärille. Ja sehän on yleensä huomattavasti kalliimpaa.
Elokuussa olin menossa ilmaiseen näöntarkastukseen, mutta jouduinkin perumaan sen. :(
Eli: Silmäleikkaus ei ole kallis jos sitä suhteuttaa siihen, että koko elämän ajan näkee hyvin. Mutta kyllä se silloin on kallista, jos kaikki ei menekään hyvin ja joutuu tarkastamaan näköä useampaan kertaan, ostamaan kymmeniä pulloja silmätippoja ja pahimmillaan käymään uusintaleikkauksessa. Pitää vain toivoa ettei ole tarvetta käydä näöntarkastuksessa.
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Uuden vuoden silmäkuulumisia
Kuten huomaatte, silmäni voivat melko hyvin, koska ei ole ollut tarvetta kirjoittaa tänne. Uusi vuosi on kuitenkin alkanut ja ajattelin kirjoitella vähän kuulumisia ja pohdiskeluja silmistäni. Tällaisia asioita olen viime aikoina miettinyt:
1. Mistä tietää millainen on "hyvä" näkö? Huomaan edelleen tosi usein testaavani näköä erilaisissa tilanteissa ja käsken myös ympärillä olevia ihmisiä kertomaan miten he näkevät saman asian. Esimerkiksi äitilleni sanoin autossa, etten näe edellä (melko kaukana) olevan auton rekkaria. Äitini (silmälasillinen) totesi, ettei hänkään näe. Kilpailimme kumpi näkee rekkarin ensin, ja minä sen näin. Se tavallaan huojensi oloa, mutta huomaan aika usein joutuvani tilanteeseen, jossa pohdin että miksi en näe jotain asiaa. Ajattelen usein, että jos minulla kerta on normaali näkö niin pitäisihän sitä nähdä kaikki pienetkin asiat kaukaa. Olen siis lähes koko elämäni käyttänyt silmälaseja, niin näköjään en vieläkään osaa hahmottaa mitä se "hyvin näkeminen" on. En usko että MINÄ näen hyvin.
2. Toisinaan kyllä tulee myös tilanteita, jossa näen huonommin kuin joku toinen. Esimerkiksi digitaalinen kello kauempaa katsottuna. Näen sen, mutta tuntuu että kuva "heijaa" hieman. Toisella (huonommolla) silmällä katsoessa en välttämättä saa täysin selvää numeroista. Silloin pelästyy, että onko näkö huonontunut. Toivottavasti ei. Toiseen silmäänhän jäi hieman hajataittoa, joten luulisin hajataiton tekevän tuota "heijausta". Toivon vain ettei hajataittoa tule lisää, koska en haluaisi silmälaseja vain pienen hajataiton takia!
3. Silmäpainajaiset. Kyllä, näen painajaisia silmistä joskus. Leikkauksen jälkeen näin ensimmäisen kerran, kun silloin olin todella huolestunut siitä, että vahingossa hieron läpän irti. Ei kai se enää olisi edes mahdollista, mutta joskus näen unta, että läppä irtoaa. Tai että laitan vanhat silmälasini (joissa vahvuus -7/-4) päähän ja tajuan näkeväni niillä täydellisesti! Se on masentava uni. Vältän kyllä edelleen hieromasta silmiä (käskyhän oli välttää viikon ajan...) ja jos vahingossa esim. tökkään sormella silmään, juoksen samantien peilin eteen katsomaan, ettei läppä ole irronnut ja että näen hyvin. Tyhmää, tiedän. :D Joskus kyllä aamuisinkin kun näen sumuisesti (olen puoliunessa), säikähdän että läppä on irronnut kun en näe niin hyvin. Kyllä ihmismieli tekee outoja asioita. Tämä tuntuu tällä hetkellä rasittavimmalta leikkauksen jälkeiseltä "sivuvaikutukselta".
4. Käytän yhä silmätippoja töissä, sekä aamuisin ja iltaisin, mutta geelitippoja en ole enää vähään aikaan käyttänyt. Pärjäisin varmaan jo ilman noitakin tippoja, mutta niistä on jo tullut tapa...
5. En varmaan uskaltaisi enää käyttää piilolinssejä. Jos näkö huononisi vielä, luulen että käyttäsin vain silmälaseja. Olen niin vainoharhainen noiden läppien kanssa, että en varmaan koskaan uskaltaisi ottaa piilaria pois silmästä. :D
5. Kesä lähestyy taas pian ja tiedossa on pitkä roadtrip matka Yhdysvaltoihin. Tänään tajusin, että ei tarvitse miettiä piilareiden pakkaamista tai sitä miten silmälasien ja aurinkolasien kanssa pelaa esim. rannalla. Eikä sitä, että hiki valuu silmälasin sankoihin. Ah, vapaus.
Tänne blogiin on muutamia kommentteja tullut (olin yllättynyt edes parista lukijasta!) ja tuntuu että blogista on ainakin jotain hyötyä ollut. Olisi kivaa kuulla myös muiden kokemuksia uusista silmistä. Tai jos on jotain aihetta mistä haluat minun kirjoittavan, laita viestiä. :) Olen esimerkiksi hyvin tietoinen eri silmätippojen ominaisuuksista ja kaikista epätoivoisistakin yrityksistä miten kuivan silmän saa kosteammaksi. ;)
1. Mistä tietää millainen on "hyvä" näkö? Huomaan edelleen tosi usein testaavani näköä erilaisissa tilanteissa ja käsken myös ympärillä olevia ihmisiä kertomaan miten he näkevät saman asian. Esimerkiksi äitilleni sanoin autossa, etten näe edellä (melko kaukana) olevan auton rekkaria. Äitini (silmälasillinen) totesi, ettei hänkään näe. Kilpailimme kumpi näkee rekkarin ensin, ja minä sen näin. Se tavallaan huojensi oloa, mutta huomaan aika usein joutuvani tilanteeseen, jossa pohdin että miksi en näe jotain asiaa. Ajattelen usein, että jos minulla kerta on normaali näkö niin pitäisihän sitä nähdä kaikki pienetkin asiat kaukaa. Olen siis lähes koko elämäni käyttänyt silmälaseja, niin näköjään en vieläkään osaa hahmottaa mitä se "hyvin näkeminen" on. En usko että MINÄ näen hyvin.
2. Toisinaan kyllä tulee myös tilanteita, jossa näen huonommin kuin joku toinen. Esimerkiksi digitaalinen kello kauempaa katsottuna. Näen sen, mutta tuntuu että kuva "heijaa" hieman. Toisella (huonommolla) silmällä katsoessa en välttämättä saa täysin selvää numeroista. Silloin pelästyy, että onko näkö huonontunut. Toivottavasti ei. Toiseen silmäänhän jäi hieman hajataittoa, joten luulisin hajataiton tekevän tuota "heijausta". Toivon vain ettei hajataittoa tule lisää, koska en haluaisi silmälaseja vain pienen hajataiton takia!
3. Silmäpainajaiset. Kyllä, näen painajaisia silmistä joskus. Leikkauksen jälkeen näin ensimmäisen kerran, kun silloin olin todella huolestunut siitä, että vahingossa hieron läpän irti. Ei kai se enää olisi edes mahdollista, mutta joskus näen unta, että läppä irtoaa. Tai että laitan vanhat silmälasini (joissa vahvuus -7/-4) päähän ja tajuan näkeväni niillä täydellisesti! Se on masentava uni. Vältän kyllä edelleen hieromasta silmiä (käskyhän oli välttää viikon ajan...) ja jos vahingossa esim. tökkään sormella silmään, juoksen samantien peilin eteen katsomaan, ettei läppä ole irronnut ja että näen hyvin. Tyhmää, tiedän. :D Joskus kyllä aamuisinkin kun näen sumuisesti (olen puoliunessa), säikähdän että läppä on irronnut kun en näe niin hyvin. Kyllä ihmismieli tekee outoja asioita. Tämä tuntuu tällä hetkellä rasittavimmalta leikkauksen jälkeiseltä "sivuvaikutukselta".
4. Käytän yhä silmätippoja töissä, sekä aamuisin ja iltaisin, mutta geelitippoja en ole enää vähään aikaan käyttänyt. Pärjäisin varmaan jo ilman noitakin tippoja, mutta niistä on jo tullut tapa...
5. En varmaan uskaltaisi enää käyttää piilolinssejä. Jos näkö huononisi vielä, luulen että käyttäsin vain silmälaseja. Olen niin vainoharhainen noiden läppien kanssa, että en varmaan koskaan uskaltaisi ottaa piilaria pois silmästä. :D
5. Kesä lähestyy taas pian ja tiedossa on pitkä roadtrip matka Yhdysvaltoihin. Tänään tajusin, että ei tarvitse miettiä piilareiden pakkaamista tai sitä miten silmälasien ja aurinkolasien kanssa pelaa esim. rannalla. Eikä sitä, että hiki valuu silmälasin sankoihin. Ah, vapaus.
Tänne blogiin on muutamia kommentteja tullut (olin yllättynyt edes parista lukijasta!) ja tuntuu että blogista on ainakin jotain hyötyä ollut. Olisi kivaa kuulla myös muiden kokemuksia uusista silmistä. Tai jos on jotain aihetta mistä haluat minun kirjoittavan, laita viestiä. :) Olen esimerkiksi hyvin tietoinen eri silmätippojen ominaisuuksista ja kaikista epätoivoisistakin yrityksistä miten kuivan silmän saa kosteammaksi. ;)
torstai 15. elokuuta 2013
Seuraavat vuodet silmäleikkauksien jälkeen
Varmasti jokainen silmäleikkausta miettivä pohtii myös sitä, että millaiset leikatut silmät ovat usean vuoden päästä, tai esimerkiksi vanhuksena. Aiheuttaako nuorena leikatut silmät ongelmia myöhemmin? Tuleeko silmiin helpommin sairauksia? Onko kellään edes kokemusta asiasta?
Silmäleikkauksia on tehty Suomessa 22 vuotta, mikä on sinänsä pitkä aika, mutta loppujen lopuksi hyvin lyhyt. Tässä maassa ei elä ihmistä, jolla olisi silmäleikkauksesta kulunut esimerkiksi 40 vuotta. Voimmeko todella tietää, mitä esimerkiksi juuri noiden neljänkymmenen vuoden jälkeen tapahtuu? Laserleikkaus tietääksi on kehitetty joskus 1970-luvulla, mutta jo 50-luvulla on tehty jonkinlaisia (ei niin hyvin onnistuineita) leikkauksia. Tekniikkahan on toki kaikilla muillakin elämän osa-alueilla kehittynyt niin paljon, että en olisi kovinkaan huolissani laserleikkauksen turvallisuudesta, mutta kyllähän sitä miettii - varsinkin kun kyseessä on omat herkät silmät, joita ei voi uusia, jos ne kerran menee pilalle.
Itse olen miettinyt näitä kysymyksiä aina välillä, toisinaan huolestuneena, toisinaan en niinkään. Pyrin ylipäätään elämään hetkessä, liikaa tulevaisuutta miettimättä. Voisin ajatella, ettei minun ollut järkeä mennä leikkaukseen, koska olen niin nuori. Entä jos olisinkin odottanut vielä joitain vuosia, että tekniikka kehittyy? Entä jos joskus silmä voidaan leikata niin, että siihen EI tarvitse laseroida minkäänlaista aukkoa, ja tällä tavoin vahingoittaa silmää? Loppujen lopuksi lasertekniikka on nykyään hyvin samanlainen kuin 22 vuotta sitten. Silloin läppäleikkaukset tosin tehtiin veitsellä - nykyään laserilla - mutta varsinainen leikkaus (eli silmän "muotoilu" kuten itse tykkään ilmaista) tehtiin tietääkseni silloinkin laserin avulla. Nykyään leikkaus on tosin helpompi, nopeampi ja turvallisempi kuin ennen.
Juttelin tänään työkaverin kanssa, jolle on tehny vuosi sitten leikkaus. Hän kertoi samaa kuin muut. On tyytyväinen leikkaukseen, mutta käyttää edelleen välillä silmätippoja silmien kuivumisen vuoksi. Väsyneenä silmät kuivuu enemmän, ja joskus näkö on sumuinen. On kuitenkin onnellinen, että teki leikkauksen. Hänen tuttavansa oli kaksi vuotta sitten leikkauksessa. Hän oli sanonut, että leikatut silmät eivät enää koskaan tunnu samoilta kuin "terveet" silmät. Mietin hetken väitettä, se kuulosti tosi hurjalta ja pelottavalta. Mutta olen asiasta samaa mieltä. Jos jokin asia leikkauksessa harmittaa, niin ehkä se, että silmät todella tuntuvat eriltä. Ei siksi, että ne on kuivat (kuivuutta en juurikaan enää tunne), mutta niissä on vain erilainen tunto. Ehkä se, että kirkkaus käy enemmän silmiin. Tai että väsyneenä tarvitsee enemmän silmätippoja. Alkuun tuntui, että silmissä on jatkuvasti piilarit (olinkin pariin otteeseen jo poistamassa niitä, hui!). Nyt kuitenkin tuntuu, että päässä on uudet silmät. Ei se ole huono tunne. Se on vain jännä. Mutta jotenkin helpottaa, kun löytää muita silmäkohtalontovereita, joiden kanssa voi tästä keskustella. Ei kukaan muu voisi ymmärtää, miltä nämä "uudet" silmät tuntuvat.
En halua pelotella ketään tällä kirjoituksella, tai ylipäätään koko blogilla, mutta haluan kertoa rehellisesti fiiliksistäni. Ei kukaan ainakaan minulle ennen ole tästä tunteesta kertonut, vasta nyt, kun osasin siitä kysyä.
Silmäleikkauksia on tehty Suomessa 22 vuotta, mikä on sinänsä pitkä aika, mutta loppujen lopuksi hyvin lyhyt. Tässä maassa ei elä ihmistä, jolla olisi silmäleikkauksesta kulunut esimerkiksi 40 vuotta. Voimmeko todella tietää, mitä esimerkiksi juuri noiden neljänkymmenen vuoden jälkeen tapahtuu? Laserleikkaus tietääksi on kehitetty joskus 1970-luvulla, mutta jo 50-luvulla on tehty jonkinlaisia (ei niin hyvin onnistuineita) leikkauksia. Tekniikkahan on toki kaikilla muillakin elämän osa-alueilla kehittynyt niin paljon, että en olisi kovinkaan huolissani laserleikkauksen turvallisuudesta, mutta kyllähän sitä miettii - varsinkin kun kyseessä on omat herkät silmät, joita ei voi uusia, jos ne kerran menee pilalle.
Itse olen miettinyt näitä kysymyksiä aina välillä, toisinaan huolestuneena, toisinaan en niinkään. Pyrin ylipäätään elämään hetkessä, liikaa tulevaisuutta miettimättä. Voisin ajatella, ettei minun ollut järkeä mennä leikkaukseen, koska olen niin nuori. Entä jos olisinkin odottanut vielä joitain vuosia, että tekniikka kehittyy? Entä jos joskus silmä voidaan leikata niin, että siihen EI tarvitse laseroida minkäänlaista aukkoa, ja tällä tavoin vahingoittaa silmää? Loppujen lopuksi lasertekniikka on nykyään hyvin samanlainen kuin 22 vuotta sitten. Silloin läppäleikkaukset tosin tehtiin veitsellä - nykyään laserilla - mutta varsinainen leikkaus (eli silmän "muotoilu" kuten itse tykkään ilmaista) tehtiin tietääkseni silloinkin laserin avulla. Nykyään leikkaus on tosin helpompi, nopeampi ja turvallisempi kuin ennen.
Juttelin tänään työkaverin kanssa, jolle on tehny vuosi sitten leikkaus. Hän kertoi samaa kuin muut. On tyytyväinen leikkaukseen, mutta käyttää edelleen välillä silmätippoja silmien kuivumisen vuoksi. Väsyneenä silmät kuivuu enemmän, ja joskus näkö on sumuinen. On kuitenkin onnellinen, että teki leikkauksen. Hänen tuttavansa oli kaksi vuotta sitten leikkauksessa. Hän oli sanonut, että leikatut silmät eivät enää koskaan tunnu samoilta kuin "terveet" silmät. Mietin hetken väitettä, se kuulosti tosi hurjalta ja pelottavalta. Mutta olen asiasta samaa mieltä. Jos jokin asia leikkauksessa harmittaa, niin ehkä se, että silmät todella tuntuvat eriltä. Ei siksi, että ne on kuivat (kuivuutta en juurikaan enää tunne), mutta niissä on vain erilainen tunto. Ehkä se, että kirkkaus käy enemmän silmiin. Tai että väsyneenä tarvitsee enemmän silmätippoja. Alkuun tuntui, että silmissä on jatkuvasti piilarit (olinkin pariin otteeseen jo poistamassa niitä, hui!). Nyt kuitenkin tuntuu, että päässä on uudet silmät. Ei se ole huono tunne. Se on vain jännä. Mutta jotenkin helpottaa, kun löytää muita silmäkohtalontovereita, joiden kanssa voi tästä keskustella. Ei kukaan muu voisi ymmärtää, miltä nämä "uudet" silmät tuntuvat.
En halua pelotella ketään tällä kirjoituksella, tai ylipäätään koko blogilla, mutta haluan kertoa rehellisesti fiiliksistäni. Ei kukaan ainakaan minulle ennen ole tästä tunteesta kertonut, vasta nyt, kun osasin siitä kysyä.
tiistai 13. elokuuta 2013
Silmälasiton kesä
Ajattelin pitkästä aikaa päivittää kuulumisiani blogin puolelle. Blogin hiljaiselo johtuu ihan siitä, että olen unohtanut tänne kirjoittaa. En ole juurikaan ehtinyt ajatella silmiäni, mikä kertoo vain siitä, että tilanne on aika hyvällä mallilla. :)
Tällä hetkellä pärjään keskimäärin yhdellä silmätipalla päivässä ja aamuisin ja iltaisin laitan varalta geelitipan (aina ei kyllä tunnu olevan sille edes tarvetta). Mutta päivätkin ovat erilaisia. Parhaimpana päivänä laitan ensimmäisen tipan vasta kahdeksan tunnin (näyttöpääte)työn jälkeen, huonoimpina silmät huutaa tippoja jo puolen päivän jälkeen. Olen nyt yrittänyt terästäytyä siinä asiassa, että laittaisin tippoja ENNEN kuin silmät kuivuu. En jotenkin huomaa sitä kuivumista ennen kuin silmiä alkaa kirvelemään, ja siinä vaiheessa silmätipat ei ainakaan heti auta. Varsinkin kiireisessä työssä ei olisi varaa jättää tippojen laittamista "viime hetkeen", koska sitten joutuu operaation suorittamaan vessassa, ellei halua näyttää kaikille itkuisia silmiä.
Silmätippojahan suositellaankin käytettävän ennalta, eli esimerkiksi ennen näyttöpäätetyön aloittamista. Minä olen huono esimerkki siitä, kuinka tippoja EI tule käyttää. :D Harmittaa, kun tippojen laittaminen unohtuu, koska haluaisin tässä vaiheessa (4,5 kk jälkeen) vielä käyttää tippoja varalta niin paljon kuin mahdollista. Kannattaa muuten muistaa, että silmäleikkaus ei poista yleensä silmän "alkuperäisiä" ongelmia. Jos on ennen joutunut käyttämään silmätippoja, joutuu niitä käyttämään leikkauksen jälkeenkin. Minä käytin tippoja aika paljonkin ennen leikkausta, joten luulen etten lopeta tippojen käyttöä kokonaan koskaan. Kuulostipas kamalalta. Mutta yksi tippa päivässä on pienempi paha kuin sokeus ja piilareiden kanssa räpeltäminen.
Moni kaveri, joka on käynyt läpi saman leikkauksen, suosittelee että tippoja kannattaisi käyttää 3-4 kk paljon, ja sen jälkeen pikkuhiljaa yrittää vieroittua niistä. Silmä ei saisi tottua liikaa tippoihin, jotta se alkaisi tuottamaan omaa kyynelnestettä. Luulen, että itse käytän ainakin sen puoli vuotta tippoja niin usein kuin muistan.
Sain kotiin muuten lapun ilmaisesta näöntarkastuksesta ja ajattelin käydä taas testaamassa, että eihän näkö vain ole huonontunut. Ai minäkö muka vainoharhainen? :D Eniten kuitenkin pelottaa se, että näkö yhtäkkiä huononisi ja tarvitsisin taas lasit. Pelkään myös vähän talvea. Moni on sanonut, että leikkauksen jälkeinen kesä on mennyt hyvin, mutta talven kuivuus on tuonut jälleen ongelmia. Toivottavasti ei käy niin...
Täytyy vielä mainita asiasta, josta kirjoitinkin jo aiemmin. Kerroin silmän pinnan "hyllymisestä", ikään kuin pinta liikkuisi. Ehkä se joskus liikkuikin, mutta nyt eräänä aamuna ymmärsin mitä se oli (ja nyt vähän nolottaa myöntää). Se oli illalla laittamani geelitippa, joka ei ollut levittäytynyt silmän pinnalle. Laitoin sen illalla silmään enkä räpytellyt, vaan suljin ainoastaan silmäni. :D Heh, eli ihan kaikkea kirjoittamaani ei kannata ottaa vakavasti. Minulla on melko suuri taipumus stressata asioista ja tehdä niistä tavallista suuremia. ;)
Kesä on kyllä sujunut oikein mukavasti silmien osalta! Harmittaa vaan, kun uimaan olen ehtinyt vain kaksi kertaa. :( Meikkaaminen on onnistunut hyvin (Isadora-ripsiväri on osoittautunut ehdottomasti parhaimmaksi tuotteeksi) ja minua luullaan koko ajan ikäistäni nuoremmaksi ilman laseja. :D Toivottavasti tilanne yhä paranee tästä!
Tällä hetkellä pärjään keskimäärin yhdellä silmätipalla päivässä ja aamuisin ja iltaisin laitan varalta geelitipan (aina ei kyllä tunnu olevan sille edes tarvetta). Mutta päivätkin ovat erilaisia. Parhaimpana päivänä laitan ensimmäisen tipan vasta kahdeksan tunnin (näyttöpääte)työn jälkeen, huonoimpina silmät huutaa tippoja jo puolen päivän jälkeen. Olen nyt yrittänyt terästäytyä siinä asiassa, että laittaisin tippoja ENNEN kuin silmät kuivuu. En jotenkin huomaa sitä kuivumista ennen kuin silmiä alkaa kirvelemään, ja siinä vaiheessa silmätipat ei ainakaan heti auta. Varsinkin kiireisessä työssä ei olisi varaa jättää tippojen laittamista "viime hetkeen", koska sitten joutuu operaation suorittamaan vessassa, ellei halua näyttää kaikille itkuisia silmiä.
Silmätippojahan suositellaankin käytettävän ennalta, eli esimerkiksi ennen näyttöpäätetyön aloittamista. Minä olen huono esimerkki siitä, kuinka tippoja EI tule käyttää. :D Harmittaa, kun tippojen laittaminen unohtuu, koska haluaisin tässä vaiheessa (4,5 kk jälkeen) vielä käyttää tippoja varalta niin paljon kuin mahdollista. Kannattaa muuten muistaa, että silmäleikkaus ei poista yleensä silmän "alkuperäisiä" ongelmia. Jos on ennen joutunut käyttämään silmätippoja, joutuu niitä käyttämään leikkauksen jälkeenkin. Minä käytin tippoja aika paljonkin ennen leikkausta, joten luulen etten lopeta tippojen käyttöä kokonaan koskaan. Kuulostipas kamalalta. Mutta yksi tippa päivässä on pienempi paha kuin sokeus ja piilareiden kanssa räpeltäminen.
Moni kaveri, joka on käynyt läpi saman leikkauksen, suosittelee että tippoja kannattaisi käyttää 3-4 kk paljon, ja sen jälkeen pikkuhiljaa yrittää vieroittua niistä. Silmä ei saisi tottua liikaa tippoihin, jotta se alkaisi tuottamaan omaa kyynelnestettä. Luulen, että itse käytän ainakin sen puoli vuotta tippoja niin usein kuin muistan.
Sain kotiin muuten lapun ilmaisesta näöntarkastuksesta ja ajattelin käydä taas testaamassa, että eihän näkö vain ole huonontunut. Ai minäkö muka vainoharhainen? :D Eniten kuitenkin pelottaa se, että näkö yhtäkkiä huononisi ja tarvitsisin taas lasit. Pelkään myös vähän talvea. Moni on sanonut, että leikkauksen jälkeinen kesä on mennyt hyvin, mutta talven kuivuus on tuonut jälleen ongelmia. Toivottavasti ei käy niin...
Täytyy vielä mainita asiasta, josta kirjoitinkin jo aiemmin. Kerroin silmän pinnan "hyllymisestä", ikään kuin pinta liikkuisi. Ehkä se joskus liikkuikin, mutta nyt eräänä aamuna ymmärsin mitä se oli (ja nyt vähän nolottaa myöntää). Se oli illalla laittamani geelitippa, joka ei ollut levittäytynyt silmän pinnalle. Laitoin sen illalla silmään enkä räpytellyt, vaan suljin ainoastaan silmäni. :D Heh, eli ihan kaikkea kirjoittamaani ei kannata ottaa vakavasti. Minulla on melko suuri taipumus stressata asioista ja tehdä niistä tavallista suuremia. ;)
Kesä on kyllä sujunut oikein mukavasti silmien osalta! Harmittaa vaan, kun uimaan olen ehtinyt vain kaksi kertaa. :( Meikkaaminen on onnistunut hyvin (Isadora-ripsiväri on osoittautunut ehdottomasti parhaimmaksi tuotteeksi) ja minua luullaan koko ajan ikäistäni nuoremmaksi ilman laseja. :D Toivottavasti tilanne yhä paranee tästä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)