Kolme vuotta silmäleikkauksesta - kuulumisia

Niinhän siinä helposti käy, että asiat jotka elämässä ei ole ajankohtaisia, unohtuvat helposti kokonaan. Ajattelin tulla nyt pitkästä aikaa kertomaan kuulumisiani tänne.

Silmien laserleikkauksesta on kohta kulunut kolme vuotta. Ja uskomatonta, mutta totta, olen jopa unohtanut joskus käyttäneeni silmälaseja! Nykyään stressaan jo toista ongelmaa (hiustenlähtöä, seuraava blogi varmaan sitten siitä...). Joskus kun näen toisen ihmisen pyyhkivän vesisateessa silmälasejaan, saatan muistaa miltä tuntui omistaa lasit. Toisaalta en enää edes juurikaan muista miltä tuntui käyttää laseja. Tuntuisi oudolta, jos sellaiset tuossa nenällä yhä keikkuisi.

Huomaan kyllä keskustelevani usein leikkaksesta. Jos joku uusi ihminen mainitsee silmälasit tai näön, huomaan saman tien kertovani olleeni leikkauksessa. :D Osa jopa entisistä työkavereista on unohtanut, että minulla oli joskus silmälasit ja ihmettelevät asiaa, kun kerron siitä.

Mutta niihin varsinaisiin kuulumisiin. Silmäni voivat oikein hyvin. Tai en ainakaan ole havainnut mitään ongelmaa. En ole nyt varmaan melkein kahteen vuoteen käynyt näentarkastuksessa eikä ole ollut kyllä tarvettakaan. Joskus töissä (8 h tietokoneella) tuntuu, että tietokoneen näyttö on vaikea katsoa, mutta varmaan osaltaan johtuu vaan kuivuvista tai väsyneistä silmistä. Ehkä lähinäössä voi olla jotain heikentymistä, mutta ei niin paljon, että olisi ongelmia tullut. Kaukonäkö on edelleen supertarkka, nautin erityisesti kirkkaalla säällä kauas katsomisesta, näen niin tarkkaan kaiken!

Sen olen kyllä huomannut, että hämäränäkö on vähän aiempaa heikompi. Esimerkiksi jos olen syksyllä lenkillä ja poikkean tieltä metsäpolulle, en meinaa millään nähdä edes koko polkua, eikä siihen yleensä juurikaan auta silmien totuttaminen pimeään. Tuntuu, että hahmottamiskyky on jotenkin vaikeaa pimeässä. Yleensä ongelma on ratkennut niin, että olen tarrannut toiseen ihmiseen kiinni, jos siis en yksin ole liikkunut metsässä. Ja siis kyllä pimeässäkin näkee, mutta jotenkin epävarmempi olo kuin ennen.

Sama myös pimeällä kaikki kirkkaat valotaulut. En kyllä muista, miten ennen näin ne laseilla, mutta joskus esimerkiksi linja-auton numeroa voi olla kaukaa vaikea erottaa, kun valot hieman "leviää". Ei kylläkään läheskään samalla lailla kuin leikkauksen jälkeen, vähän vain.

Silmien kuivumisesta en ole kärsinyt enää yhtään! Ennen leikkausta jouduin käyttämään silmätippoja jopa silmälasien kanssa ja kuten tänne olen kirjoittanut, leikkauksen jälkeen kuivat silmät olivat suoraan helvetistä. Mutta nykyään ei mitään! Nyt kovilla pakkasilla kävin ostamassa kertakäyttötippoja, kun silmät tuntuivat vähän kuivuvan, mutta taisin kerran muistaa laittaa niitä...

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen, että menin leikkaukseen. Se pelotti ihan hitosti, sen jälkeen pelotti vielä enemmän ja niinä päivinä, kun tiputtelin tippoja silmini, ehdin moneen kertaan katua päätöstä. Mutta nyt en ole enää katunut lainkaan. Elämä on mahtavaa ilman laseja! Reissaaminenkin on niin paljon helpompaa! Ja koko elämä ylipäätään!

Ainoat huonot puolet ovat ne, että yhtäkkiä silmien alla on näkyvillä kamalat silmäpussit (harkitsen vakavissani imagolaseja), näin pitkään (ja näen välillä yhä) painajaisia siitä, kuinka en enää näekään mitään ilman laseja ja että olen muuttunut tosi araksi kaikkeen mikä liittyy silmiin. En voi katsoa, kun meidän koiralle laitetaan silmätippoja ja en voi enää edes kuvitella laittavani piilolinssejä omiin silmiini. Kai sitä jotenkin muuttui niin varovaiseksi silmien kanssa leikkauksen jälkeen, että kohtelee niitä nykyään silkkihansikkain. Pari kertaa olen muuten ottanut ripsien kestovärjäyksen, mutta luovuin siitä, koska kosmetologit hinkkaa niin kovaa silmiä, että pelkään tosissani joutuvani uuteen leikkaukseen. ;D

Tässäpä pikaisesti kuulumisiani. Voisin yrittää kirjoitella vähän lisää joku päivä esimerkiksi tuotteista, joita käytin leikkauksen jälkeen. Ja jos joku haluaa kuulla hiustenlähtöasioista, niin mielellään perustan blogin siihenkin. ;)