Silmälääkärillä leikkauksen jälkeen osa 1000

En olekaan muistanut kertoa, että kävin taas vaihteeksi silmälääkärillä pari kuukautta sitten. Syy tähän oli siinä, että päätä oli särkenyt (ja pelkästään toista ohimoa) usean päivän ajan ja oman diagnoosini mukaan näkö oli huonontunut. Lääkäri tosin sanoi, ettei näön huononeminen voi aiheuttaa tämänkaltaista päänsärkyä, mutta olisi hyvä varmistaa asia silmälääkärillä.

Kävin lääkärillä, ja yllättäen silmissä ei ollut (taaskaan) mitään vikaa. Okei, ehkä näkö oli aivan pikkuisen huonontunut vuoden takaisesta, mutta se oli niin vähän, että voi kuulemma johtua pelkästään eri mittauksesta. Niin kauan kuin toinen silmä on täydellinen (+/- 0) saisi toinen silmä huonontua paljonkin ennen kuin se huomattavasti vaikuttaisi näkööni. Ja parempi silmäni oli todellakin pysynyt nollassa. Toinen puolestaan näytti hieman tavallista enemmän hajataittoa, mutta ei paljon. Yllätyksekseni toisen silmän näkö oli hieman plussalla, mikä voi selittää sen, että joskus tietokoneella ollessa tuntuu etten näe selvästi.

Minullahan oli ennen silmäleikkausta hyvinkin eriparisilmät. Toinen oli -7 ja toinen -4. Tällä hetkellä se huonompi silmä on sama, joka on aina ollut huonompi. Lääkärin mukaan on hyvä, että oikea silmä pysyy vasenta huonompana. Aivoilla voisi kuulemma olla suuriakin vaikeuksia totutella eroon, jos näkö olisikin yhtäkkiä sama molemmissa silmissä - tai vielä pahempaa: huonosta silmästä olisikin tullut parempi. Kyllä ihmisen mieli on omituinen.

Sain kehotuksen lääkäriltä tulla seuraavan kerran tarkastukseen kahden vuoden päästä, heh. Tosin jos jotain ilmenee (muuta kuin omia diagnooseja) voisi ajan varata aiemmin.

Ennen silmälääkärille menemistä olin varma, että näkö on huonontunut, silmälääkärin jälkeen en ole kertaakaan ajatellut näköä tai silmiä. Aivoissa se vika taitaakin olla. :D

P.S. En edes kuivan katupölyn aikaan tarvitse enää silmätippoja. Käytän nykyään tippoja iltaisin, jos satun löytämään tipat jostain. Eli hyvin harvoin.