Ei enää koskaan optikolle

Asioita, joita olisi hyvä tietää silmäleikkauksen jälkeisestä ajasta....

...et voi enää koskaan mennä näöntarkastukseen optikolle!

Tämä tuli minulle vähän järkytyksenä, mutta kuulemma lain mukaan ainoastaan silmälääkäri saa tarkastaa silmät, jotka on leikattu. Eli vaikka haluaisin vain nopeasti käydä tekemässä näkötestin optikolla, joudun varaamaan ajan silmälääkärille. Ja sehän on yleensä huomattavasti kalliimpaa.

Elokuussa olin menossa ilmaiseen näöntarkastukseen, mutta jouduinkin perumaan sen. :(

Eli: Silmäleikkaus ei ole kallis jos sitä suhteuttaa siihen, että koko elämän ajan näkee hyvin. Mutta kyllä se silloin on kallista, jos kaikki ei menekään hyvin ja joutuu tarkastamaan näköä useampaan kertaan, ostamaan kymmeniä pulloja silmätippoja ja pahimmillaan käymään uusintaleikkauksessa. Pitää vain toivoa ettei ole tarvetta käydä näöntarkastuksessa.

Uuden vuoden silmäkuulumisia

Kuten huomaatte, silmäni voivat melko hyvin, koska ei ole ollut tarvetta kirjoittaa tänne. Uusi vuosi on kuitenkin alkanut ja ajattelin kirjoitella vähän kuulumisia ja pohdiskeluja silmistäni. Tällaisia asioita olen viime aikoina miettinyt:

1. Mistä tietää millainen on "hyvä" näkö? Huomaan edelleen tosi usein testaavani näköä erilaisissa tilanteissa ja käsken myös ympärillä olevia ihmisiä kertomaan miten he näkevät saman asian. Esimerkiksi äitilleni sanoin autossa, etten näe edellä (melko kaukana) olevan auton rekkaria. Äitini (silmälasillinen) totesi, ettei hänkään näe. Kilpailimme kumpi näkee rekkarin ensin, ja minä sen näin. Se tavallaan huojensi oloa, mutta huomaan aika usein joutuvani tilanteeseen, jossa pohdin että miksi en näe jotain asiaa. Ajattelen usein, että jos minulla kerta on normaali näkö niin pitäisihän sitä nähdä kaikki pienetkin asiat kaukaa. Olen siis lähes koko elämäni käyttänyt silmälaseja, niin näköjään en vieläkään osaa hahmottaa mitä se "hyvin näkeminen" on. En usko että MINÄ näen hyvin.

2. Toisinaan kyllä tulee myös tilanteita, jossa näen huonommin kuin joku toinen. Esimerkiksi digitaalinen kello kauempaa katsottuna. Näen sen, mutta tuntuu että kuva "heijaa" hieman. Toisella (huonommolla) silmällä katsoessa en välttämättä saa täysin selvää numeroista. Silloin pelästyy, että onko näkö huonontunut. Toivottavasti ei. Toiseen silmäänhän jäi hieman hajataittoa, joten luulisin hajataiton tekevän tuota "heijausta". Toivon vain ettei hajataittoa tule lisää, koska en haluaisi silmälaseja vain pienen hajataiton takia!

3. Silmäpainajaiset. Kyllä, näen painajaisia silmistä joskus. Leikkauksen jälkeen näin ensimmäisen kerran, kun silloin olin todella huolestunut siitä, että vahingossa hieron läpän irti. Ei kai se enää olisi edes mahdollista, mutta joskus näen unta, että läppä irtoaa. Tai että laitan vanhat silmälasini (joissa vahvuus -7/-4) päähän ja tajuan näkeväni niillä täydellisesti! Se on masentava uni. Vältän kyllä edelleen hieromasta silmiä (käskyhän oli välttää viikon ajan...) ja jos vahingossa esim. tökkään sormella silmään, juoksen samantien peilin eteen katsomaan, ettei läppä ole irronnut ja että näen hyvin. Tyhmää, tiedän. :D Joskus kyllä aamuisinkin kun näen sumuisesti (olen puoliunessa), säikähdän että läppä on irronnut kun en näe niin hyvin. Kyllä ihmismieli tekee outoja asioita. Tämä tuntuu tällä hetkellä rasittavimmalta leikkauksen jälkeiseltä "sivuvaikutukselta".

4. Käytän yhä silmätippoja töissä, sekä aamuisin ja iltaisin, mutta geelitippoja en ole enää vähään aikaan käyttänyt. Pärjäisin varmaan jo ilman noitakin tippoja, mutta niistä on jo tullut tapa...

5. En varmaan uskaltaisi enää käyttää piilolinssejä. Jos näkö huononisi vielä, luulen että käyttäsin vain silmälaseja. Olen niin vainoharhainen noiden läppien kanssa, että en varmaan koskaan uskaltaisi ottaa piilaria pois silmästä. :D

5. Kesä lähestyy taas pian ja tiedossa on pitkä roadtrip matka Yhdysvaltoihin. Tänään tajusin, että ei tarvitse miettiä piilareiden pakkaamista tai sitä miten silmälasien ja aurinkolasien kanssa pelaa esim. rannalla. Eikä sitä, että hiki valuu silmälasin sankoihin. Ah, vapaus.

Tänne blogiin on muutamia kommentteja tullut (olin yllättynyt edes parista lukijasta!) ja tuntuu että blogista on ainakin jotain hyötyä ollut. Olisi kivaa kuulla myös muiden kokemuksia uusista silmistä. Tai jos on jotain aihetta mistä haluat minun kirjoittavan, laita viestiä. :) Olen esimerkiksi hyvin tietoinen eri silmätippojen ominaisuuksista ja kaikista epätoivoisistakin yrityksistä miten kuivan silmän saa kosteammaksi. ;)

Seuraavat vuodet silmäleikkauksien jälkeen

Varmasti jokainen silmäleikkausta miettivä pohtii myös sitä, että millaiset leikatut silmät ovat usean vuoden päästä, tai esimerkiksi vanhuksena. Aiheuttaako nuorena leikatut silmät ongelmia myöhemmin? Tuleeko silmiin helpommin sairauksia? Onko kellään edes kokemusta asiasta?

Silmäleikkauksia on tehty Suomessa 22 vuotta, mikä on sinänsä pitkä aika, mutta loppujen lopuksi hyvin lyhyt. Tässä maassa ei elä ihmistä, jolla olisi silmäleikkauksesta kulunut esimerkiksi 40 vuotta. Voimmeko todella tietää, mitä esimerkiksi juuri noiden neljänkymmenen vuoden jälkeen tapahtuu? Laserleikkaus tietääksi on kehitetty joskus 1970-luvulla, mutta jo 50-luvulla on tehty jonkinlaisia (ei niin hyvin onnistuineita) leikkauksia. Tekniikkahan on toki kaikilla muillakin elämän osa-alueilla kehittynyt niin paljon, että en olisi kovinkaan huolissani laserleikkauksen turvallisuudesta, mutta kyllähän sitä miettii - varsinkin kun kyseessä on omat herkät silmät, joita ei voi uusia, jos ne kerran menee pilalle.

Itse olen miettinyt näitä kysymyksiä aina välillä, toisinaan huolestuneena, toisinaan en niinkään. Pyrin ylipäätään elämään hetkessä, liikaa tulevaisuutta miettimättä. Voisin ajatella, ettei minun ollut järkeä mennä leikkaukseen, koska olen niin nuori. Entä jos olisinkin odottanut vielä joitain vuosia, että tekniikka kehittyy? Entä jos joskus silmä voidaan leikata niin, että siihen EI tarvitse laseroida minkäänlaista aukkoa, ja tällä tavoin vahingoittaa silmää? Loppujen lopuksi lasertekniikka on nykyään hyvin samanlainen kuin 22 vuotta sitten. Silloin läppäleikkaukset tosin tehtiin veitsellä - nykyään laserilla - mutta varsinainen leikkaus (eli silmän "muotoilu" kuten itse tykkään ilmaista) tehtiin tietääkseni silloinkin laserin avulla. Nykyään leikkaus on tosin helpompi, nopeampi ja turvallisempi kuin ennen.

Juttelin tänään työkaverin kanssa, jolle on tehny vuosi sitten leikkaus. Hän kertoi samaa kuin muut. On tyytyväinen leikkaukseen, mutta käyttää edelleen välillä silmätippoja silmien kuivumisen vuoksi. Väsyneenä silmät kuivuu enemmän, ja joskus näkö on sumuinen. On kuitenkin onnellinen, että teki leikkauksen. Hänen tuttavansa oli kaksi vuotta sitten leikkauksessa. Hän oli sanonut, että leikatut silmät eivät enää koskaan tunnu samoilta kuin "terveet" silmät. Mietin hetken väitettä, se kuulosti tosi hurjalta ja pelottavalta. Mutta olen asiasta samaa mieltä. Jos jokin asia leikkauksessa harmittaa, niin ehkä se, että silmät todella tuntuvat eriltä. Ei siksi, että ne on kuivat (kuivuutta en juurikaan enää tunne), mutta niissä on vain erilainen tunto. Ehkä se, että kirkkaus käy enemmän silmiin. Tai että väsyneenä tarvitsee enemmän silmätippoja. Alkuun tuntui, että silmissä on jatkuvasti piilarit (olinkin pariin otteeseen jo poistamassa niitä, hui!). Nyt kuitenkin tuntuu, että päässä on uudet silmät. Ei se ole huono tunne. Se on vain jännä. Mutta jotenkin helpottaa, kun löytää muita silmäkohtalontovereita, joiden kanssa voi tästä keskustella. Ei kukaan muu voisi ymmärtää, miltä nämä "uudet" silmät tuntuvat.

En halua pelotella ketään tällä kirjoituksella, tai ylipäätään koko blogilla, mutta haluan kertoa rehellisesti fiiliksistäni. Ei kukaan ainakaan minulle ennen ole tästä tunteesta kertonut, vasta nyt, kun osasin siitä kysyä.

Silmälasiton kesä

Ajattelin pitkästä aikaa päivittää kuulumisiani blogin puolelle. Blogin hiljaiselo johtuu ihan siitä, että olen unohtanut tänne kirjoittaa. En ole juurikaan ehtinyt ajatella silmiäni, mikä kertoo vain siitä, että tilanne on aika hyvällä mallilla. :)

Tällä hetkellä pärjään keskimäärin yhdellä silmätipalla päivässä ja aamuisin ja iltaisin laitan varalta geelitipan (aina ei kyllä tunnu olevan sille edes tarvetta). Mutta päivätkin ovat erilaisia. Parhaimpana päivänä laitan ensimmäisen tipan vasta kahdeksan tunnin (näyttöpääte)työn jälkeen, huonoimpina silmät huutaa tippoja jo puolen päivän jälkeen. Olen nyt yrittänyt terästäytyä siinä asiassa, että laittaisin tippoja ENNEN kuin silmät kuivuu. En jotenkin huomaa sitä kuivumista ennen kuin silmiä alkaa kirvelemään, ja siinä vaiheessa silmätipat ei ainakaan heti auta. Varsinkin kiireisessä työssä ei olisi varaa jättää tippojen laittamista "viime hetkeen", koska sitten joutuu operaation suorittamaan vessassa, ellei halua näyttää kaikille itkuisia silmiä.

Silmätippojahan suositellaankin käytettävän ennalta, eli esimerkiksi ennen näyttöpäätetyön aloittamista. Minä olen huono esimerkki siitä, kuinka tippoja EI tule käyttää. :D Harmittaa, kun tippojen laittaminen unohtuu, koska haluaisin tässä vaiheessa (4,5 kk jälkeen) vielä käyttää tippoja varalta niin paljon kuin mahdollista. Kannattaa muuten muistaa, että silmäleikkaus ei poista yleensä silmän "alkuperäisiä" ongelmia. Jos on ennen joutunut käyttämään silmätippoja, joutuu niitä käyttämään leikkauksen jälkeenkin. Minä käytin tippoja aika paljonkin ennen leikkausta, joten luulen etten lopeta tippojen käyttöä kokonaan koskaan. Kuulostipas kamalalta. Mutta yksi tippa päivässä on pienempi paha kuin sokeus ja piilareiden kanssa räpeltäminen.

Moni kaveri, joka on käynyt läpi saman leikkauksen, suosittelee että tippoja kannattaisi käyttää 3-4 kk paljon, ja sen jälkeen pikkuhiljaa yrittää vieroittua niistä. Silmä ei saisi tottua liikaa tippoihin, jotta se alkaisi tuottamaan omaa kyynelnestettä. Luulen, että itse käytän ainakin sen puoli vuotta tippoja niin usein kuin muistan.

Sain kotiin muuten lapun ilmaisesta näöntarkastuksesta ja ajattelin käydä taas testaamassa, että eihän näkö vain ole huonontunut. Ai minäkö muka vainoharhainen? :D Eniten kuitenkin pelottaa se, että näkö yhtäkkiä huononisi ja tarvitsisin taas lasit. Pelkään myös vähän talvea. Moni on sanonut, että leikkauksen jälkeinen kesä on mennyt hyvin, mutta talven kuivuus on tuonut jälleen ongelmia. Toivottavasti ei käy niin...

Täytyy vielä mainita asiasta, josta kirjoitinkin jo aiemmin. Kerroin silmän pinnan "hyllymisestä", ikään kuin pinta liikkuisi. Ehkä se joskus liikkuikin, mutta nyt eräänä aamuna ymmärsin mitä se oli (ja nyt vähän nolottaa myöntää). Se oli illalla laittamani geelitippa, joka ei ollut levittäytynyt silmän pinnalle. Laitoin sen illalla silmään enkä räpytellyt, vaan suljin ainoastaan silmäni. :D Heh, eli ihan kaikkea kirjoittamaani ei kannata ottaa vakavasti. Minulla on melko suuri taipumus stressata asioista ja tehdä niistä tavallista suuremia. ;)

Kesä on kyllä sujunut oikein mukavasti silmien osalta! Harmittaa vaan, kun uimaan olen ehtinyt vain kaksi kertaa. :( Meikkaaminen on onnistunut hyvin (Isadora-ripsiväri on osoittautunut ehdottomasti parhaimmaksi tuotteeksi) ja minua luullaan koko ajan ikäistäni nuoremmaksi ilman laseja. :D Toivottavasti tilanne yhä paranee tästä!

Kirkas katse

Kolme kuukautta leikkauksesta takana, ja olen jo kuullut paljon kehuja silmistäni. En tiedä sitten ovatko silmäni paremmin esillä ilman laseja, räpyttelenkö niitä huomaamattani usein vai ovatko ne oikeasti aikaisempaa kauniimmat (itse olen täysin varma, että silmieni väri on muuttunut harmaanvihreästä kauniiksi kirkkaan vihreäksi ;) Tai ehkä silmäni ovat kerrankin hyvässä kunnossa, kun en pilaa niitä piilolinsseillä. Viimeksi silmäni ovat olleet ilman piilolinssejä kolme kuukautta putkeen 10 vuotta sitten, aikana jolloin en vielä käynyt piilareita. Kamalaa.

Mitä silmilleni sitten tällä hetkellä kuuluu? Koko ajan parempaa. Tällä hetkellä teen työtä, jossa ilmastointi on TODELLA kovalla (jopa hellepäivinä tarvitsin työpaikalla villapaitaa), mutta en välttämättä muista laittaa silmätippoja koko päivän aikana. Iltapäivästä huomaan silmien hieman punoittavan, mutta se helpottuu yhdellä tipalla. Aamuisin ja iltaisin laitan edelleen paksun geelitipan, mutta  viime päivinä olen havainnut, ettei sillekään välttämättä olisi tarvetta. Ajattelin kuitenkin käyttää tippoja vielä useamman kuukauden, ihan vain varalta.

Tässä kolmen kuukauden aikana olen käynyt kaksi kertaa saunassa. Ensimmäisellä kerralla laitoin geelitipat silmiin, ja silmiä alkoi kirvellä niin paljon, etten voinut nauttia löylyistä kauan. Viime viikonloppuna saunoimme kavereiden kanssa pari tuntia ja minä ja silmäni rakastettiin sitä lämpöä! <3 Sen lisäksi oli uskomatonta nähdä kenelle saunassa juttelee. Uimassakin kävin, mutta kloorivesi vähän kirveli silmiä (sitä se kyllä taitaa tehdä kaikkien silmille). Järvi- tai merivettä en ole vielä testannut.

Olen tässä kolmen kuukauden aikana paljon pohtinut, miksi silmäni toipuivat niin hitaasti leikkauksesta. Joillainhan toipuminen kestää noin viikon, jonka jälkeen tarvitsee tippoja muutaman kerran päivässä – eli sama, tilanne kuin minulla nyt, kolmen kuukauden jälkeen. Olen tullut siihen tulokseen, etteivät silmäni välttämättä ole mitenkään superkuivat, ainoastaan todella herkät. Ne reagoivat muutenkin kaikenlaisiin ärsykkeisiin helposti, ja sen jälkeen kun joku on mennyt sorkkimaan silmän pintaa ja laaseroimaan paloja pois, ei ihmekään jos silmä tuntuu herkältä. Eihän haavakaan parane hetkessä.

Sen olen kyllä myös huomannut, että maailma on tavallista kirkkaampi nykyään. Eikä vain siksi, että näen paremmin, vaan päivänvalo suoraan sanottuna käy aika paljon silmiin. Ei se kuitenkaan haittaa, koska aurinkolasit on keksitty, mutta ilman laseja oloni on aika viirusilmäinen kun joudun siristelemään niin paljon – pilviselläkin säällä. Uskoisin että sekin muuttuu, kunhan herkät silmät vielä toipuu leikkauksesta. Myös pimeällä olen havainnut hieman valojen ”leviämistä”, vaikka leikkauksen jälkeen sanoinkin, ettei sellaista ole. Mikään näistä ei ole kuitenkaan häiritsevää niin kauan kun näen täydellisesti. : ) Eniten pelkään edelleen sitä, että näköni huononee yhä. Tämän hetkinen tilanne on kuitenkin aika täydellinen ainakin toisen silmän osalta:

Kahden kuukauden jälkeen

Oho, aika on kulunut nopeasti ja on unohtunut tännekin kirjoittaa. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö olisi ollut asiaa. Olen tehnyt näyttöpäätetyötä niin paljon, että kotona tietokoneella oleminen on jäänyt aika minimiin. Tosin silmien tilannekin on tässä muutamassa viikossa taas muuttunut.

Edellisen kirjoituksen jälkeen minulle iski tosi pahaa silmien kirvelyä. Sitä kesti viikon ja se oli todella tuskallista, koska silmät vain vuotivat ja kirvelyä ei meinannut saada millään loppumaan. Kostutustipatkin tuntuivat pahentavan tilannetta. Kunnes aloitin hieman yli viikko sitten jälleen FML-kortisonikuurin, silmien kirvely loppui kuin seinään! FML:ää määrätään usein silmäleikkauksen jälkeen arkaan silmään. Minulla silmä reagoi selkeästi kaikenlaisiin ärsykkeisiin helpommin kuin ennen. Esimerkiksi päivän aikana meikkiä on saattanut karista silmään, joten arvatenkin se ärsyttää. Myös yöksi laitettavat geelitipat saattavat aamulla ärsyttää silmää, jos sitä on jäänyt silmäkulmaan ikään kuin rähmäksi. Tipat oli suuri apu, mutta jälleen tänään (viikon kuuri loppui perjantaina) kirvelyä on taas esiintynyt. Lääkärin mukaan siihen auttaa vain kostutustipat, ja niitä oon yrittänyt muistaa nyt laittaa vähän useammin. Nyt ne tuntuukin auttavan paremmin.

Kävin tänään muuten silmälääkärissä, vaikka jälkikontrollista on aikaa vain kuukausi. Minua oli kuitenkin paljon vaivannut näkö; tuntui että hajataitto olisi lisääntynyt ja toisaalta lähelle näen välillä vähän huonosti. Ajattelin myös kysellä blogissakin mainitsemastani pelottavasta ilmiöstä kuin silmän kalvon liikkuminen (tai ainakin siltä se näyttää) ja muutenkin tarkistuttaa että kaikki on kunnossa ja sitä myötä saada mielenrauhan.

Lääkäri oli siis tällä kertaa eri kuin aiemmin. Ehkä olen vähän kriittinen, mutta halusin käydä ei-yksityisen silmälääkärin vastaanotolla ja olin iloinen myös siitä, että lääkärillä oli silmälasit: hän ei ainakaan alkaisi ylistämään silmäleikkauksia. Lääkärin ammattitaidosta vakuutuin heti, kun hän kysyi: "Kuinka kuivat silmät ovat olleet?". Leikkaava lääkäri ei koskaan kysynyt tällaista kysymystä, ja ehkä vähän vähättelikin vaivoja. Tämänpäiväinen lääkäri kysyi myös kuinka pelottavaa kokemus oli ja miltä tuntuu nyt nähdä hyvin, ne kysymykset tuntuivat kivoilta. No, itse asiaan. Kaikki oli kunnossa, mikä helpotus! Näön tarkkuus oli molemmissa silmissä 1, mikä on kuulemma todella hyvä. Vasen silmäni oli tasan +/-0, oikea -0,25 ja hajataittoa -0,50. Ei kuitenkaan merkittävästi, lääkärin mukaan minulla on aivan normaali näkö. Hän jopa kehui, että leikkaus on tehty todella hyvin (läpät oli kauniisti kiinnittyneet ja näkö saatu todella hyväksi). Kuulemma silmissä näkyi kuivuutta, mutta ei kuitenkaan ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa. "Silmän pinnan liikkumiseen" hän kommentoi, että kun silmiä räpyttää, ja pintaan on leikattu läppä, se silmänpinta voi ikäänkuin liikkua hieman luomen mukana. Ei ilmeisesti ole mitään vakavaa sitten. Silmäpaineetkin tarkastettiin ja ne oli normaalit. Lähinäkö voi kuulemma tuntua huonommalta, koska miinusnäöllä näin lähelle tarkasti. Nyt kun kaukonäkö on hyvä, lähinäkö on vastaavasti hieman heikompi. Jos vain arvot ei lähde tästä muuttumaan, niin en tarvitse laseja enää ollenkaan, jihuu!

Menihän tuohonkin tavallaan turhaan tarkastukseen rahaa, mutta mielenrauha on tärkein. Silmät onneksi tuntuu suhteellisen normaaleiltä nykyään, lukuunottamatta silloin tällöin iskevää kirvelykohtausta. Sekin onneksi menee aina ohi, mutta on joskus kiusallinen, koska näytän siltä kuin itkisin. :D

Silmäkuulumisia kuuden viikon jälkeen

Nyt on mennyt kuusi viikkoa leikkauksesta ja ajattelin päivittää vähän tämän hetkistä tilannetta, ja muistella menneitä. Nyt tilanne on se, että silmätippoja menee vapaapäivinä n. 5 kertaa päivässä (aamuisin geelitipat ja päivän mittaan normaalit). Missään vaiheessa silmät ei tunnu todella kuivilta, joten välillä laitan vain "varalta". Oon huomannut että ulkona ollessa tarviin huomattavasti vähemmän tippoja kuin sisällä. Sen sijaan työpäivinä ja muutenkin päivinä, jolloin vietän aikaa tietokoneella, silmät kuivaa enemmän. Töissä laitan noin tunnin välein tippoja vähän sen mukaan miltä silmät tuntuu. Aikaisemmin käytin geelitippoja tai jopa silmävoidetta töissä, mutta nyt on tarvetta enää normaalille tipalle. Silloin tällöin saatan laittaa paksumpaa, mutta vain tauoilla koska se suttaa näköä hetkeksi. Usein työpäivän jälkeen ja varsinkin loppuviikosta silmissä on roskantunnetta tai niitä kirvelee. Jos menen suoraan kotiin, laitan hetkeksi silmävoidetta, jolloin silmä rauhoittuu iltaa varten. Jos menen johonkin suoraan töistä, oireet saattavat vähän pahentua silmätipoista huolimatta.

Olen huomannut, että toinen silmä oireilee huomattavasti enemmän kuin toinen. Minullahan oli eriparisilmät, joten ei ole ihme jos se huonompi silmä toipuu kauemmin. Pari kertaa olen säikähtänyt silmän oireilua, koska en oikein tiedä onko se vakavaa. Oikea silmä joskus kuivuessaan näyttää siltä kuin silmän pinta olisi irti eli tavallaan silmän valkoinen osa "hyllyy" niin kuin välissä olisi ilmaa. Yleensä se helpottuu silmätipalla ja räpyttelyllä, mutta kyllä vähän pelottaa että mitä se on. Samanlainen oireen huomasin leikkauspäivän iltana vasemmassa silmässä. Silloin luulin, että läppä vielä vähän liikkuu, mutta ehkä sekin on ollut tätä silmän pintaa? En oikein osaa tätä selittää tarkemmin, mutta hurjalta se näyttää. Olen googlettanut asiaa ja todennut, että se voi johtua kuivasta silmästä. Toivottavasti silmän pinta ei voi irrota tai tapahtua mitään muuta kamalaa! Tosin onneksi se on vain satunnaista ja silmätipoilla hoidettavissa. Otan ehkä yhteyttä lääkäriin jos näkö heikkenee tai se hyllyminen jatkuu pitkään.

Tänään juuri totesin silmälasilliselle ystävälleni kuinka paljon elämäni on helpottunut leikkauksen myötä. Olen niin iloinen kun näen tarkasti, ei tarvitse säätää piilareiden ja silmälasien kanssa ja uiminen, saunominen ym. on niin paljon yksinkertaisempaa! Vieläkin tosin pelkään että vahingossa hankaan läpän pois paikoiltaan, mutta tuskin se niin helposti edes lähtisi. Optikko (joka suoritti leikkauksen esitarkastuksen) sanoi, että yleensä läppä on irronnut parantumisvaiheessa jos siihen on osunut esimerkiksi koiran tai vauvan kynsi. Auts, voi kyllä vähän tuntua sellainen. Mutta kuulemma läpän saa nopeasti paikoilleen, lääkäri siis. Myös silmäni leikannut kirurgi kertoi, että hänellä itsellään irtosi läppä mutta se saatiin nopeasti takaisin. Eli jos läpän liikahtamista pelkää niin kannattaa muistaa että lääkäriin vain ja läppä takaisin kiinni. Kuitenkin kuukaudessa on keskimäärin yhdellä henkilöllä läppä lähtenyt liikkeelle ja jos päivässä jo tehdään kymmeniä leikkauksia niin voi miettiä kuinka todennäköistä se on... mutta Femtolasik/lasik-leikkaustahan ei kai suositella esim. nyrkkeilijöille tai muille jotka saavat usein iskuja kasvoihin. Voinhan minäkin saada turpaani nakkikioskilla, mutta niin voi tervesilmäinenkin ja siinä voi käydä vaikka pahemmin. ;)

Nyt leikkauksen jälkeen olen muuten jutellut monen leikkauksessa käyneen ihmisen kanssa. Hassua että aikaisemmin (kun olin harkitsemassa leikkausta) kaikki sanoivat että "ei siihen toipumiseen kauaa mennyt", "ei silmät juurikaan kuivanut", nyt sitten totuus onkin ollut että "meni aika monta kuukautta että silmät ei enää kuivaneet", "olihan se parantumisen alkuvaihe aika kamalaa". Olen niin iloinen näistä jälkimmäisistä sanoista, koska aluksi luulin että omat silmäni ovat jotenkin poikkeuksellisia, kun kuivuminen vain jatkui ja tuntui tosi pahalta. Hyvä kuulla että sitä on tapahtunut muillakin! Ehkä mua ei sitten haluttu pelotella ennen leikkausta, vaikka olisin kyllä mieluummin kuullut rehellisesti totuuden...

Odotan niin innolla kesää! Ensimmäinen kesä kun voin nauttia auringosta aurinkolasit naamalla, hypätä järveen uimaan milloin haluan ja vaikka sukeltaa pohjaan ja nähdäkin jotain! Aion pian kokeilla saunomista ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Voi olla sanoinkuvaamaton tunne kun näkeekin saunassa muuta kuin epämääräisiä, kasvottomia hahmoja. Aikaisemmin oon saattanut tuijotella ihmisiä yleisessä saunassa tietämättäni, mutta nyt voin yrittää kohdentaa katseeni muualle. :D Suihkussa on muuten myös ihmeellistä nähdä kaikki purnukat ja äsken laittaessani kanaa uuniin, uunista tullut lämmin höyry vain tuntui mukavalta ei tarvinnut väistellä sitä kuin ennen. ;)