Kahden kuukauden jälkeen

Oho, aika on kulunut nopeasti ja on unohtunut tännekin kirjoittaa. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö olisi ollut asiaa. Olen tehnyt näyttöpäätetyötä niin paljon, että kotona tietokoneella oleminen on jäänyt aika minimiin. Tosin silmien tilannekin on tässä muutamassa viikossa taas muuttunut.

Edellisen kirjoituksen jälkeen minulle iski tosi pahaa silmien kirvelyä. Sitä kesti viikon ja se oli todella tuskallista, koska silmät vain vuotivat ja kirvelyä ei meinannut saada millään loppumaan. Kostutustipatkin tuntuivat pahentavan tilannetta. Kunnes aloitin hieman yli viikko sitten jälleen FML-kortisonikuurin, silmien kirvely loppui kuin seinään! FML:ää määrätään usein silmäleikkauksen jälkeen arkaan silmään. Minulla silmä reagoi selkeästi kaikenlaisiin ärsykkeisiin helpommin kuin ennen. Esimerkiksi päivän aikana meikkiä on saattanut karista silmään, joten arvatenkin se ärsyttää. Myös yöksi laitettavat geelitipat saattavat aamulla ärsyttää silmää, jos sitä on jäänyt silmäkulmaan ikään kuin rähmäksi. Tipat oli suuri apu, mutta jälleen tänään (viikon kuuri loppui perjantaina) kirvelyä on taas esiintynyt. Lääkärin mukaan siihen auttaa vain kostutustipat, ja niitä oon yrittänyt muistaa nyt laittaa vähän useammin. Nyt ne tuntuukin auttavan paremmin.

Kävin tänään muuten silmälääkärissä, vaikka jälkikontrollista on aikaa vain kuukausi. Minua oli kuitenkin paljon vaivannut näkö; tuntui että hajataitto olisi lisääntynyt ja toisaalta lähelle näen välillä vähän huonosti. Ajattelin myös kysellä blogissakin mainitsemastani pelottavasta ilmiöstä kuin silmän kalvon liikkuminen (tai ainakin siltä se näyttää) ja muutenkin tarkistuttaa että kaikki on kunnossa ja sitä myötä saada mielenrauhan.

Lääkäri oli siis tällä kertaa eri kuin aiemmin. Ehkä olen vähän kriittinen, mutta halusin käydä ei-yksityisen silmälääkärin vastaanotolla ja olin iloinen myös siitä, että lääkärillä oli silmälasit: hän ei ainakaan alkaisi ylistämään silmäleikkauksia. Lääkärin ammattitaidosta vakuutuin heti, kun hän kysyi: "Kuinka kuivat silmät ovat olleet?". Leikkaava lääkäri ei koskaan kysynyt tällaista kysymystä, ja ehkä vähän vähättelikin vaivoja. Tämänpäiväinen lääkäri kysyi myös kuinka pelottavaa kokemus oli ja miltä tuntuu nyt nähdä hyvin, ne kysymykset tuntuivat kivoilta. No, itse asiaan. Kaikki oli kunnossa, mikä helpotus! Näön tarkkuus oli molemmissa silmissä 1, mikä on kuulemma todella hyvä. Vasen silmäni oli tasan +/-0, oikea -0,25 ja hajataittoa -0,50. Ei kuitenkaan merkittävästi, lääkärin mukaan minulla on aivan normaali näkö. Hän jopa kehui, että leikkaus on tehty todella hyvin (läpät oli kauniisti kiinnittyneet ja näkö saatu todella hyväksi). Kuulemma silmissä näkyi kuivuutta, mutta ei kuitenkaan ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa. "Silmän pinnan liikkumiseen" hän kommentoi, että kun silmiä räpyttää, ja pintaan on leikattu läppä, se silmänpinta voi ikäänkuin liikkua hieman luomen mukana. Ei ilmeisesti ole mitään vakavaa sitten. Silmäpaineetkin tarkastettiin ja ne oli normaalit. Lähinäkö voi kuulemma tuntua huonommalta, koska miinusnäöllä näin lähelle tarkasti. Nyt kun kaukonäkö on hyvä, lähinäkö on vastaavasti hieman heikompi. Jos vain arvot ei lähde tästä muuttumaan, niin en tarvitse laseja enää ollenkaan, jihuu!

Menihän tuohonkin tavallaan turhaan tarkastukseen rahaa, mutta mielenrauha on tärkein. Silmät onneksi tuntuu suhteellisen normaaleiltä nykyään, lukuunottamatta silloin tällöin iskevää kirvelykohtausta. Sekin onneksi menee aina ohi, mutta on joskus kiusallinen, koska näytän siltä kuin itkisin. :D