Laserleikkaus ja meikkaaminen

Uudistunut meikkikokoelma

Laserleikkauksen jälkeen mielestäni miehet pääsevät huomattavasti helpommalla, sillä moni nainen käyttää meikkiä ja meikkaaminen ei olekaan ihan niin yksinkertaista enää leikkauksen jälkeen. Lääkäriltä sai muutamia ohjeita, joita tulee noudattaa laserleikkauksen jälkeen.

- Älä meikkaa silmiä ainakaan viikkoon
- Älä hankaa silmiä viikkoon, varovainen kannattaa olla myöhemminkin
- Kestovärin voi ottaa aikaisintaan kuukauden päästä leikkauksesta
- Ripsienpidennykset on mahdollista laittaa aikaisintaan kaksi kuukautta leikkauksesta

Nuo oli siis ohjeita, milloin AIKAISINTAAN meikkiä voi käyttää, kannattaa muistaa kuitenkin kuunnella omia silmiä. Itse meikkasin ensimmäisen kerran vasta kolmen viikon päästä leikkauksesta. Syy siihen etten meikannut jo viikon päästä, oli kuivat silmät. Silmämeikki olisi todennäköisesti ärsyttänyt silmiä lisää ja toisaalta silmätipat huuhtelisivat kaikki meikit pois. Eniten kuitenkin pelkäsin silmien hankaamista, nimittäin olen tottunut käyttämään vedenkestäviä meikkejä ja olen kirjaimellisesti jynssännyt ne pois. Leikkauksen jälkeen olen joutunut opettelemaan huomattavasti hellävaraisemman meikinpoistotyylin (mikä on ehkä hyvä myös silmänympärysihon kannalta) sekä unohtamaan vanhat, vedenkestävät meikit (niitä kun ei näistä silmistä saa pois jynssäämättä). Enää en hankaa meikkejä pois sivuttaisliikkeellä vaan varovasti ylhäältä alaspäin.

Ripsivärit Isadora ja Kanebo.

Kajalit ja eyelinerit tulevat Isadoralta ja Youngbloodilta.

Silmämeikkejähän tulisi uudistaa melko usein, mutta itse käytän vähän turhankin pitkään samoja tuotteita. Silmäleikkauksen jälkeen heitin pois kaikki ripsivärit, kajalit ja meikkikynät, ja ostin tilalle uusia, herkille silmille suunnattuja meikkejä. Olen aikaisemmin jo käyttänyt kuivien silmien takia hieman kalliimpia ja laadukkaampia meikkejä, joten niiden poisheittäminen hieman kirpaisi sydäntä. Tosin ihan kaikkea en heittänyt pois. Siveltimellä levitettävät meikit saivat jäädä, mutta siveltimet saivat pesun pitkästä aikaa. Tässä kuitenkin hyväksi havaitsemiani tuotteita kuiville, herkille, allergisille ja leikatuille silmille:

1. Isadora: Hypo-allergenic Mascara (black), vesiliukoinen.
2. Kanebo: Sensai 38 Mascara (black), vesiliukoinen (lähtee 38-asteisella vedellä)
3. Isadora: Flex tip eyeliner (carbon black)
4. Youngblood: Intensive colous eye pencil (black)
5. Youngblood: Eclipse Gel liner(black)
6. Demaquillant yeux physiologique -silmämeikinpoistoaine (vesiliukoiselle meikille)

Minulla oli jo ennen leikkausta kuivien silmien takia usein kirvelyä, mikä tuli erityisesti silmämeikin käytöstä. Löysin sitten Youngbloog-meikit (myös ripsiväri on hyvä!), jotka auttoivat paljon. Leikkauksen jälkeen olen kokeillut Isadora, josta tykkään kovasti. Ainoa miinus on se, että meikit lähtee melko helposti pois ja varsinkin silmätipat saattavat huuhdella kajalit poskille. Kanebo puolestaan pysyy tiukasti, mutta minulla oli ongelmia saada sitä pois edes silmämeikinpoistoaineella. Seuraavana aamuna ripsivärin jämät vähän kirvelee silmää.

Hyvä silmämeikinpoistoaine apteekista!

Tässäpä näitä. Jos jollain on vinkata muita herkille silmille tarkoittuja meikkejä, otan ilolla vinkit vastaan! :)

Kuukausikontrollin jälkeen

Tällä viikolla kävin silmien kuukausikontrollissa, tosi nopeasti mennyt aika leikkauksesta! Päivät ennen kontrollia olivat silmien kannalta taas vähän ikävät, erityisesti toisessa silmässä tuntui roskantunnetta töissä tietokonetta tuijottaessa. Jännitti aika paljon mennä kuulemaan leikkaustulos. Pelkäsin, että jos näkö ei olekaan tarpeeksi hyvä ja joudun uusinleikkaukseen tai jos silmään laseroitu läppä onkin vaurioitunut tai rypyssä. Pelkäsin kuitenkin turhaan.

Kontrolli oli oikeastaan samanlainen kuin esitarkastus ennen leikkausta. Ensin otettiin silmänpohjakuvat ja mitattiin silmänpaine (miten sitä puhallusta säikähtääkin joka kerta yhtä paljon?!), sitten optikko tarkasti näön ja lopuksi silmäkirurgi katsoi että läpät ovat kunnossa. Näkö oli todella hyvä! Toinen silmä näki paremmin kuin aikaisemmin silmälaseilla, toiseen oli jäänyt ilmeisesti ihan vähän hajataittoa, mutta ei mitenkään merkittävästi. Lisäksi näkö oli hieman plussalla, mutta se oli kuulemma tarkoitus nuoren ikäni vuoksi. Jos näkö sattuisikin huononemaan, se ainoastaan tasoittuisi "oikeisiin" lukuihin. Eikä plussanäkö kyllä vaikuta näkemiseen mitenkään, kai se on sitten niin vähäistä.

Silmälääkäri katsoi läppiä ja sanoi niiden olevan täydellisesti kiinnittyneitä. Silmät eivät kuulemma myöskään näyttäneet yhtään kuivilta. Ne tosin tuntui siltä kaiken silmiin puhaltelun ja kirkkaisiin valoihin tuijottamisen jälkeen. Sain mukaan jälleen uusia kostutustippoja kokeiltavaksi sekä reseptin allergiatippoihin, jolla pitäisi satunnainen silmien kutina saada kuriin jatkossakin. Kysyin myös käyttämästäni Vita-pos-voiteesta ja lääkärin mukaan sitä saa käyttää niin paljon kuin vain jaksaa. Suosittelin voidetta myös läheiselle ihmiselle, joka sairastaan Sjögrenin oireyhtymää (sairauteen kuuluu olennaisesti kuivat silmät).

Tämä viikonloppu oli ensimmäinen todella hyvä viikonloppu silmien kannalta. Perjantai-iltana silmiä kuivasi vielä paljon, mutta yhdet kunnon yöunet teki ihmeitä! Lauantain olin koko päivän ja yön liikenteessä eikä tuuli, pöly, alkoholi, baari tai meikkaaminen tuntunut silmissä juuri miltään. Iltaa kohden laitoin enemmän silmätippoja, mutta oikeastaan vain "varalta". Tänään eilisten juhlien jälkeen silmät on vähän kuivaneet, mutta ihan eri mittakaavassa kuin ennen. Katsotaan mitä käy taas kun uusi työviikko alkaa. Tällä hetkellä olen todella iloinen silmieni puolesta.

Ensimmäiset viikot leikkauksen jälkeen

Täytyy myöntää, että vaikka olin jo ennestään kuivien silmieni takia varautunut siihen, että toipuminen ei tule olemaan helppoa, yllätyin kuinka tuskallista se oli. Kaikki kaverit ja tutut jotka ovat käyneet läpi saman leikkauksen sanoivat, että ensimmäisenä viikkona silmät tuntuivat HIEMAN kuivilta. Minun silmäni tuntuvat hieman kuivilta kolme viikkoa leikkauksen jälkeen. Ensimmäisellä viikolla ne oli tuskallisen kuivat. Tässä kuitenkin tarkempia kokemuksia ensimmäisiltä viikoilta.

Antibiootti-kortisonitippoja sai tiputella melko usein viikon ajan.

1. viikko

Leikkauspäivänä pidin silmiä pääasiassa kiinni, koska se tuntui helpoimmalta. Tosin kostutustippoja piti ohjeen mukaan tiputella 15-30 minuutin välein ja lääketippoja n. 5 kertaa päivässä, joten eipä nukkumisen jälkeen muuta ehtinyt tehdä. Samalla tavalla kului koko viikonloppu ja oikeastaan seuraava viikkokin. Ulkona liikkuessa käytin aurinkolaseja, mutta kirkas sää piti minut aika tiiviisti sisällä. Silmät olivat koko ajan tosi väsyneet, ne punoitti vähän ja niissä tuntui jatkuva roskan tunne. Olin onneksi lomalla, sillä en olisi pystynyt tekemään töitä - kaupassa käyminenkin tuntui välillä vaikealta. Televisiota ja tietokonetta oli vaikea katsoa. Kun lääkekuuri loppui, silmätkin parani hieman (kortisoni kuivattaa silmiä), mutta erityisesti iltaisin silmien kiinni pitäminen tuntui mukavimmalta.

2. viikko

Olin toisella viikolla lomamatkalla Itä-Suomessa ja Lapissa. Pitkä aika autossa tuntui silmissä, koska kuiva ilma ja ilmastointi kuivatti silmiä lisää. Lisäksi aurinko paistoi jatkuvasti, joten aurinkolasit päässä olin jopa sisälläkin välillä. Tippoja tiputtelin edelleen runsaasti. Loppuviikosta silmiin iski voimakas kutina ja epäilin silmieni hylkivän jo kostutustippojakin. Tippojen laittamisen jälkeen nimittäin tuli entistä voimakkaampaa roskantunnetta. Lääkäri määräsi uudenlaista allergiatippaa, joka sisälsi kortisonia ja kuivattaisi taas silmiä lisää, mutta kutina helpottui. Yritin kokeilla erilaisia tippoja, tuntui että kaikki ärsytti silmää. Löysin Vita-pos -voidetta, jota aloin käyttää myös päivisin.

3. viikko

Aloitin uudessa työpaikassa ja jännitin todella paljon kuinka silmät kestäisi kahdeksan tunnin näyttöpäätetyötä. Ensimmäiset päivät olivatkin pahimpia. Iltapäivisin silmät olivat todella väsyneet ja välillä niitä kirveli tosi paljon. Työpaikalla ilmastointi puhalsi niin kovaa, että sekin kävi silmiin eikä kostutustipoista tuntunut olevan mitään hyötyä. Vaihdoin työpistettä ja asetin tietokoneen hieman alaviistoon: oireet helpottuivat huomattavasti. Käytin päivisin Vita-pos-voidetta, siitäkin huolimatta että se sumensi näköä hetkeksi ja suttasi silmänympärysihoa niin että näytin itkuiselta koko ajan. Loppuviikosta oireet helpottuivat huomattavasti ja käytin ekaa kertaa meikkiäkin (sallittua se oli jo viikon päästä leikkauksesta, mutta silmävoiteet olisi huhdelleet meikit pois) ja kävin baarissa (se oli vielä liian tuskallista silmille). Nyt kun kirjoitan tätä, en edes tunne silmiäni tällä hetkellä eli huomattavaa muutosta on tapahtunut. 

Heti leikkauksen jälkeen näin hyvin tarkasti, tuntui että jopa "liian" tarkasti. Nyt näkö on tuntunut tasaantuvan, mutta pelkään samalla että se on huonontunut miinukselle takaisin. Toivottavasti ei ole! Ehkä näkö vain tuntuu heikolta sen leikkauksen jälkeisen "ylikorjauksen" jälkeen. Ensi viikolla sitten jälkikontrolli, jossa saan lopultakin vastauksia kaikkiin näihin kysymyksiin, jännää! :)

Leikkauspäivä

Silmilleni tehtiin Femtolasik eli laserilla tehtävä läppäleikkaus kolme viikkoa sitten Helsingissä. Pari viikkoa aiemmin olin käynyt samaisella klinikalla esitarkastuksessa, jonka teki optikko ja operoiva silmäkirurgi. Tällöin mitattiin näkö, silmänpaineet, otettiin silmäpohjakuvat ja tehtiin monia muita asioita, joita en edes ymmärtänyt. Sarveiskalvon paksuus määrittää sen, onko silmiä mahdollista leikata ja silmäni olivat lääkärin mukaan jopa tavallista paksummat eli ”oli ainakin mistä leikata”. Vaikka olin netistä jo lukenut paljon ja liikaakin tietoa leikkauksesta, kyselin kaikki mahdolliset mieltä askarruttavat kysymykset lääkäriltä. Kysyin paljon erityisesti kuivista silmistäni, että voivatko ne olla este leikkaukselle. Lääkärin mukaan ei, mutta hän kehotti kuitenkin itse miettimään haluanko tulla leikkaukseen. Minulla oli kuitenkin eriparisilmät ja paljon miinusta, joten tietyllä tapaa hän suositteli leikkausta. Minä kuulemma olen juuri se, joka leikkausta tarvitsee. Oliko se sitten mainoslause vai ei, tiedä häntä. Esitutkimuksessa opin uutena asiana ainakin sen, että miinuksella olevat silmät ovat ”liian pitkät” ja niitä lyhentämällä näkökin parantuu. Kuulostaa hurjalta! Mihin kaikkeen lääketiede nykyään pystyykään…

Jälkihoito-ohjeet sai onneksi myös kirjallisena.

Varsinainen leikkauspäivä on osin jo hämärän peitossa. Siitä on toisaalta jo aikaa, ja toisaalta olin niin jännityksen ja Diapamin vaikutuksen alla että muisti ei ehkä tallentanut kaikkea. Soitin edellisenä päivänä klinikalle ja kysyin onko tarvetta tulla paikalle aikaisemmin, jos haluan rauhoittavan lääkkeen. Vastaus oli hieman omituinen, nimittäin hoitaja/vastaanottovirkailija naurahti että en tarvitse sellaista, mutta voin halutessani tulla puoli tuntia aiemmin. No tein ohjeen mukaan ja pääsinkin esitarkastukseen jo etuajassa. Tarkastus oli sama mikä tehtiin kolme viikkoa aiemmin. Muistaakseni silmien arvoja vähän muutettiin vielä (toinen oli ikään kuin ”parantunut” vähän) ja sain lääkkeen nautittavaksi. Tässä vaiheessa kuitenkin kostautui se, että tulin etuajassa. Jouduin nimittäin odottamaan lääkäriä jonkin aikaa ja siinäpä se jännitys vasta kasvoikin! Onneksi mukava optikko viihdytti minua kertomalla silmien jälkihoito-ohjeita, mutta siinä vaiheessa en kyllä kuunnellut yhtään enkä osannut kysyä oikein mitään…

Sitten yhtäkkiä huomasin olevani jo leikkaushuoneessa ja hoitaja tiputteli silmiini erilaisia silmätippoja (verisuonia laajentavia, puudutustippoja ja jotain muita) ja sitten piti istua hammaslääkärituoliin. Sain viltin päälle ja hoitaja otti kädestä kiinni, olo oli ihmeen rento ja mukava. Lääkäri asetti toiseen silmään luomenlevittimen, mutta en kyllä tuntenut sitä yhtään. Sitten alkoi se pahin vaihe (jännitin tätä tosi paljon), kun laite tuodaan kiinni silmään ja silmään asetetaan eräänlainen ”imukuppi”, joka ilmeisesti nostaa silmän painetta ja saattaa hieman tuntua puudutustipoista huolimatta. En tuntenut oikeastaan mitään ensimmäisen silmän kohdalla, mutta toisen silmän kohdalla se vähän taisi tuntua.  Sitten tuli käsky tuijottaa vihreää valoa, mikä oli aika vaikeaa koska huono silmäni ei kovin hyvin sitä erottanut. Läpän laserointia en juuri huomannut, mutta hurjaa oli nähdä kun läppä nostettiin sivuun (muistan lääkärin kommentoineen: ”käännän läpän tällaisella virkkuukoukun näköisellä vempeleellä”). Varsinainen laserointi oli hauskan näköistä: näkö pimeni mutta näin paljon tähtiä ja valoja. Vähän haisi palaneen käry ja laitteesta kuului inhottava ääni. Sitten lääkäri asetti läpän kiinni (sillä hetkellä ehdin nähdä seinällä olevan kellon tarkasti!) ja huuhteli silmän. Silmän huuhtelu näytti lähinnä siltä kuin olisi autopesulassa ja tuulilasiin ruiskutetaan vettä ja sitten pyyhitään se pois. En tiedä miten se oikeasti tehtiin, ehkä mielikuvitukseni rakensi osan tuosta kuvasta.

Sitten vain leikatun silmän päälle merirosvolappu toisesta silmästä, ja sitten on seuraavan silmän vuoro. Tässä vaiheessa muistan ensimmäistä kertaa hengittäneeni syvään, en tiedä pidätinkö pari minuuttia hengitystä kun ensimmäistä silmää leikattiin… Jännityskään ei ollut enää niin paha toisen silmän kohdalla. Koko leikkaushuoneessa olemiseen (esivalmisteluineen) meni tasan 10 minuuttia, eli hyvin nopeasti kaikki oli ohi. Leikkauksen aikana ei oikeasti ehdi ajatella muuta kuin ”Katso vihreää valoa! Katso sitä valoa!”. Silmän ympärillä on niin monta kirkasta lamppua, että katseen kohdistaminen kaukana olevaan pieneen vihreään valoon on yllättävän vaikeaa. Onneksi se ei kamalasti haittaa jos silmää liikuttaa. Ei laserit kuitenkaan lennä ihan mihin sattuu, koska kone osaa hyvin tarkasti seurata silmän liikettä. Tilanne muuten oli hyvin rauhoittava, kun hoitaja piti kädestä ja lääkäri puhui koko ajan mitä on tekemässä. Muistelisin hänen kertoneen myös laiteen historiasta jotain hyvin nopeasti, mutta on mahdollista että muistan väärin.

Mukaan klinikalta sai runsaasti näytepakkauksia eri kostutustipoista. Nämä tosin taisivat jo loppua ensimmäisen viikonlopun aikana.

Sitten ylös tuolista ja käteen tyrkättiin Fazerin suklaata ja mehulasi. Hoitaja talutti minut lepohuoneeseen, jossa vietinkin seuraavat tuskalliset kaksi tuntia. Silmät eivät vuotaneet, mutta poltteli ja sattui niin paljon että pyysin särkylääkettä. Sitten makoilin hierontatuolissa juoden teetä, kuunnellen musiikkia ja jutellen toisen leikkauksesta tulleen kanssa. Silmien avaaminen tuntui todella inhottavalta, mutta kuitenkin jo pari tuntia leikkauksen jälkeen kykenin kävelemään lääkärin huoneeseen kuulemaan, että olin juuri saanut lentäjän näön. En kyllä sillä näöllä olisi lentokoneeseen edes matkustajana astunut, sillä turvoksissa olevien silmien vuoksi näkökenttä oli hyvin sumea vaikka periaatteessa näin hyvin. Kävelin todella kirkkaassa pakkassäässä yksin kotiin (pari kilometriä onneksi vain), mikä oli aurinkolasit päässäkin todella tuskallista. Valo häikäisi niin paljon, että katselin vain maata ja koitin muistella reittiä kotiin. ;) Makasin kotona pari tuntia silmät kiinni ja illaksi lähdin siskon luokse toipumaan. Mukana minulla oli klinikalta saatu pussillinen silmätippoja sekä pyytämäni silmäsuojat yöksi. Palkitsin itseni isolla säkillä irtokarkkia. :)

Lähtökohdat

Silmäni pari viikkoa Femtolasik-leikkauksen jälkeen

Tämä blogi käsittelee minulle tärkeää ja ainakin tällä hetkellä jokapäiväistä huolenaihetta: silmien hyvinvointia. Perustin tämän blogin, koska halusin kirjoittaa ylös tuntemuksiani taittovirheleikkauksen jälkeen. Ennen leikkausta keräsin paljon kokemuksia leikkauksesta internetistä, mutta totesin että harvassa on kirjoitukset siitä, millaista elämä on sitten leikkauksen jälkeen. Ehkä tästä voi olla myös apua jollekin silmäleikkausta harkitsevalle, vaikka täytyy muistaa että jokainen kokee leikkauksen ja toipumisen varmasti hyvin eri tavalla. Tässä on kuitenkin yksi tarina luettavaksi.

Tällä hetkellä silmäleikkauksestani (Femtolasik) on tasan kolme viikkoa aikaa. Jälkitarkastus on vasta viikon päästä, joten vielä en osaa sanoa millaisiin arvoihin silmäni on saatu, mutta veikkaan aika täydellistä lukua. Ennen leikkausta olin puolisokea ja eriparisilmäinen, silmäni arvot olivat -7 ja -4, joten kirkas ja tarkka näkö (jo leikkausta seuraavana päivänä!) tuntuu aika uskomattomalta. Monet ovat kertovat leikkauksen jälkeen kokemistaan ns. haloilmiöistä hämärällä (valot ikään kuin leviävät), mutta tällaisia en ole itse kokenut laisinkaan. Kuitenkin yksi inhottava vaiva tuntuu yhä päivittäin: kuivat silmät. Toivon ja uskon kuivuuden kuitenkin vähenevän tai häviävän kuukausien kuluessa niin kuin silmälääkäri on luvannut. Muun muassa näitä oireita seuraan blogissani jatkossa. Kerron tarkemmin myös itse leikkauksesta  ja ensimmäisistä toipumispäivistä myöhemmin.

Silmieni historia

Silmäni ovat olleet melko keskeinen asia elämässäni koko 26 vuotta. Jo heti syntymäni jälkeen toisessa silmässäni havaittiin harvinainen piste, jonka vuoksi jouduin useaksi vuodeksi seurantatutkimuksiin. Samaa pistettä on sitten tutkittu vielä aikuisiälläkin, mutta lähes 10 eri lääkäriä on todennut sen harmittomaksi. Ala-asteaika meni pääasiassa huolettomasti ilman suurempia silmäongelmia, mutta ensimmäiset silmälasini sain erään migreenikohtauksen jälkeen jo 12-vuotiaana ja siitä lähtien olen elänyt enemmän tai vähemmän nörtin näköisenä.

15-vuotiaana sain äitiltäni luvan hankkia ensimmäiset piilolinssit ja siitä aukesi usean vuoden kestävä helpompi elämä ilman huurtuvia ja nenällä keikkuvia laseja. Lukioikäisenä en muista käyttäneeni silmälaseja juuri koskaan, koska löysin kätevät night&day-piilolinssit, joita käytin lähes joka päivä aamusta iltaan. Kuitenkin lopulta liikakäyttö kostautui. Opiskeluaikoina aloin taas käyttää silmälaseja päivittäin, mutta piilareitakin kului esimerkiksi liikkuessa ja bilettäessä (ja varsinkin jälkimmäistä tapahtui usein). Kuuden vuoden yliopisto-opintojen jälkeen tilanne oli se, että käytin kaikista hengittävimpiä linssejä ja pystyin käyttämään niitäkin vain kerran tai pari viikossa. Eivätkä ne enää koskaan tuntuneet miellyttäviltä silmissä. Olin kokeillut varmaan kaikkia mahdollisia piilolinssejä. Optikko epäili, että silmilläni on mitta tullut viimeinkin täyteen piilolinssien käytöstä. Lisäksi silmälääkäri havaitsi yläluomen alla ”röpelöä” eli luomi oli vaurioitunut piilolinssien käytöstä. Sain lähes kokonaan kiellon piilolinssien käyttöön. Lisäksi sain myös viime syksynä tiedon, että kärsin kuivista silmistä ja sain reseptin monenlaisiin silmätippoihin ja voiteisiin.

Kunnes lopulta menin silmien laserleikkaukseen hyvinkin nopealla päätöksellä. Kolme viikkoa on nyt takana silmälasitonta elämää.