Seuraavat vuodet silmäleikkauksien jälkeen

Varmasti jokainen silmäleikkausta miettivä pohtii myös sitä, että millaiset leikatut silmät ovat usean vuoden päästä, tai esimerkiksi vanhuksena. Aiheuttaako nuorena leikatut silmät ongelmia myöhemmin? Tuleeko silmiin helpommin sairauksia? Onko kellään edes kokemusta asiasta?

Silmäleikkauksia on tehty Suomessa 22 vuotta, mikä on sinänsä pitkä aika, mutta loppujen lopuksi hyvin lyhyt. Tässä maassa ei elä ihmistä, jolla olisi silmäleikkauksesta kulunut esimerkiksi 40 vuotta. Voimmeko todella tietää, mitä esimerkiksi juuri noiden neljänkymmenen vuoden jälkeen tapahtuu? Laserleikkaus tietääksi on kehitetty joskus 1970-luvulla, mutta jo 50-luvulla on tehty jonkinlaisia (ei niin hyvin onnistuineita) leikkauksia. Tekniikkahan on toki kaikilla muillakin elämän osa-alueilla kehittynyt niin paljon, että en olisi kovinkaan huolissani laserleikkauksen turvallisuudesta, mutta kyllähän sitä miettii - varsinkin kun kyseessä on omat herkät silmät, joita ei voi uusia, jos ne kerran menee pilalle.

Itse olen miettinyt näitä kysymyksiä aina välillä, toisinaan huolestuneena, toisinaan en niinkään. Pyrin ylipäätään elämään hetkessä, liikaa tulevaisuutta miettimättä. Voisin ajatella, ettei minun ollut järkeä mennä leikkaukseen, koska olen niin nuori. Entä jos olisinkin odottanut vielä joitain vuosia, että tekniikka kehittyy? Entä jos joskus silmä voidaan leikata niin, että siihen EI tarvitse laseroida minkäänlaista aukkoa, ja tällä tavoin vahingoittaa silmää? Loppujen lopuksi lasertekniikka on nykyään hyvin samanlainen kuin 22 vuotta sitten. Silloin läppäleikkaukset tosin tehtiin veitsellä - nykyään laserilla - mutta varsinainen leikkaus (eli silmän "muotoilu" kuten itse tykkään ilmaista) tehtiin tietääkseni silloinkin laserin avulla. Nykyään leikkaus on tosin helpompi, nopeampi ja turvallisempi kuin ennen.

Juttelin tänään työkaverin kanssa, jolle on tehny vuosi sitten leikkaus. Hän kertoi samaa kuin muut. On tyytyväinen leikkaukseen, mutta käyttää edelleen välillä silmätippoja silmien kuivumisen vuoksi. Väsyneenä silmät kuivuu enemmän, ja joskus näkö on sumuinen. On kuitenkin onnellinen, että teki leikkauksen. Hänen tuttavansa oli kaksi vuotta sitten leikkauksessa. Hän oli sanonut, että leikatut silmät eivät enää koskaan tunnu samoilta kuin "terveet" silmät. Mietin hetken väitettä, se kuulosti tosi hurjalta ja pelottavalta. Mutta olen asiasta samaa mieltä. Jos jokin asia leikkauksessa harmittaa, niin ehkä se, että silmät todella tuntuvat eriltä. Ei siksi, että ne on kuivat (kuivuutta en juurikaan enää tunne), mutta niissä on vain erilainen tunto. Ehkä se, että kirkkaus käy enemmän silmiin. Tai että väsyneenä tarvitsee enemmän silmätippoja. Alkuun tuntui, että silmissä on jatkuvasti piilarit (olinkin pariin otteeseen jo poistamassa niitä, hui!). Nyt kuitenkin tuntuu, että päässä on uudet silmät. Ei se ole huono tunne. Se on vain jännä. Mutta jotenkin helpottaa, kun löytää muita silmäkohtalontovereita, joiden kanssa voi tästä keskustella. Ei kukaan muu voisi ymmärtää, miltä nämä "uudet" silmät tuntuvat.

En halua pelotella ketään tällä kirjoituksella, tai ylipäätään koko blogilla, mutta haluan kertoa rehellisesti fiiliksistäni. Ei kukaan ainakaan minulle ennen ole tästä tunteesta kertonut, vasta nyt, kun osasin siitä kysyä.

Silmälasiton kesä

Ajattelin pitkästä aikaa päivittää kuulumisiani blogin puolelle. Blogin hiljaiselo johtuu ihan siitä, että olen unohtanut tänne kirjoittaa. En ole juurikaan ehtinyt ajatella silmiäni, mikä kertoo vain siitä, että tilanne on aika hyvällä mallilla. :)

Tällä hetkellä pärjään keskimäärin yhdellä silmätipalla päivässä ja aamuisin ja iltaisin laitan varalta geelitipan (aina ei kyllä tunnu olevan sille edes tarvetta). Mutta päivätkin ovat erilaisia. Parhaimpana päivänä laitan ensimmäisen tipan vasta kahdeksan tunnin (näyttöpääte)työn jälkeen, huonoimpina silmät huutaa tippoja jo puolen päivän jälkeen. Olen nyt yrittänyt terästäytyä siinä asiassa, että laittaisin tippoja ENNEN kuin silmät kuivuu. En jotenkin huomaa sitä kuivumista ennen kuin silmiä alkaa kirvelemään, ja siinä vaiheessa silmätipat ei ainakaan heti auta. Varsinkin kiireisessä työssä ei olisi varaa jättää tippojen laittamista "viime hetkeen", koska sitten joutuu operaation suorittamaan vessassa, ellei halua näyttää kaikille itkuisia silmiä.

Silmätippojahan suositellaankin käytettävän ennalta, eli esimerkiksi ennen näyttöpäätetyön aloittamista. Minä olen huono esimerkki siitä, kuinka tippoja EI tule käyttää. :D Harmittaa, kun tippojen laittaminen unohtuu, koska haluaisin tässä vaiheessa (4,5 kk jälkeen) vielä käyttää tippoja varalta niin paljon kuin mahdollista. Kannattaa muuten muistaa, että silmäleikkaus ei poista yleensä silmän "alkuperäisiä" ongelmia. Jos on ennen joutunut käyttämään silmätippoja, joutuu niitä käyttämään leikkauksen jälkeenkin. Minä käytin tippoja aika paljonkin ennen leikkausta, joten luulen etten lopeta tippojen käyttöä kokonaan koskaan. Kuulostipas kamalalta. Mutta yksi tippa päivässä on pienempi paha kuin sokeus ja piilareiden kanssa räpeltäminen.

Moni kaveri, joka on käynyt läpi saman leikkauksen, suosittelee että tippoja kannattaisi käyttää 3-4 kk paljon, ja sen jälkeen pikkuhiljaa yrittää vieroittua niistä. Silmä ei saisi tottua liikaa tippoihin, jotta se alkaisi tuottamaan omaa kyynelnestettä. Luulen, että itse käytän ainakin sen puoli vuotta tippoja niin usein kuin muistan.

Sain kotiin muuten lapun ilmaisesta näöntarkastuksesta ja ajattelin käydä taas testaamassa, että eihän näkö vain ole huonontunut. Ai minäkö muka vainoharhainen? :D Eniten kuitenkin pelottaa se, että näkö yhtäkkiä huononisi ja tarvitsisin taas lasit. Pelkään myös vähän talvea. Moni on sanonut, että leikkauksen jälkeinen kesä on mennyt hyvin, mutta talven kuivuus on tuonut jälleen ongelmia. Toivottavasti ei käy niin...

Täytyy vielä mainita asiasta, josta kirjoitinkin jo aiemmin. Kerroin silmän pinnan "hyllymisestä", ikään kuin pinta liikkuisi. Ehkä se joskus liikkuikin, mutta nyt eräänä aamuna ymmärsin mitä se oli (ja nyt vähän nolottaa myöntää). Se oli illalla laittamani geelitippa, joka ei ollut levittäytynyt silmän pinnalle. Laitoin sen illalla silmään enkä räpytellyt, vaan suljin ainoastaan silmäni. :D Heh, eli ihan kaikkea kirjoittamaani ei kannata ottaa vakavasti. Minulla on melko suuri taipumus stressata asioista ja tehdä niistä tavallista suuremia. ;)

Kesä on kyllä sujunut oikein mukavasti silmien osalta! Harmittaa vaan, kun uimaan olen ehtinyt vain kaksi kertaa. :( Meikkaaminen on onnistunut hyvin (Isadora-ripsiväri on osoittautunut ehdottomasti parhaimmaksi tuotteeksi) ja minua luullaan koko ajan ikäistäni nuoremmaksi ilman laseja. :D Toivottavasti tilanne yhä paranee tästä!