Kahden kuukauden jälkeen

Oho, aika on kulunut nopeasti ja on unohtunut tännekin kirjoittaa. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö olisi ollut asiaa. Olen tehnyt näyttöpäätetyötä niin paljon, että kotona tietokoneella oleminen on jäänyt aika minimiin. Tosin silmien tilannekin on tässä muutamassa viikossa taas muuttunut.

Edellisen kirjoituksen jälkeen minulle iski tosi pahaa silmien kirvelyä. Sitä kesti viikon ja se oli todella tuskallista, koska silmät vain vuotivat ja kirvelyä ei meinannut saada millään loppumaan. Kostutustipatkin tuntuivat pahentavan tilannetta. Kunnes aloitin hieman yli viikko sitten jälleen FML-kortisonikuurin, silmien kirvely loppui kuin seinään! FML:ää määrätään usein silmäleikkauksen jälkeen arkaan silmään. Minulla silmä reagoi selkeästi kaikenlaisiin ärsykkeisiin helpommin kuin ennen. Esimerkiksi päivän aikana meikkiä on saattanut karista silmään, joten arvatenkin se ärsyttää. Myös yöksi laitettavat geelitipat saattavat aamulla ärsyttää silmää, jos sitä on jäänyt silmäkulmaan ikään kuin rähmäksi. Tipat oli suuri apu, mutta jälleen tänään (viikon kuuri loppui perjantaina) kirvelyä on taas esiintynyt. Lääkärin mukaan siihen auttaa vain kostutustipat, ja niitä oon yrittänyt muistaa nyt laittaa vähän useammin. Nyt ne tuntuukin auttavan paremmin.

Kävin tänään muuten silmälääkärissä, vaikka jälkikontrollista on aikaa vain kuukausi. Minua oli kuitenkin paljon vaivannut näkö; tuntui että hajataitto olisi lisääntynyt ja toisaalta lähelle näen välillä vähän huonosti. Ajattelin myös kysellä blogissakin mainitsemastani pelottavasta ilmiöstä kuin silmän kalvon liikkuminen (tai ainakin siltä se näyttää) ja muutenkin tarkistuttaa että kaikki on kunnossa ja sitä myötä saada mielenrauhan.

Lääkäri oli siis tällä kertaa eri kuin aiemmin. Ehkä olen vähän kriittinen, mutta halusin käydä ei-yksityisen silmälääkärin vastaanotolla ja olin iloinen myös siitä, että lääkärillä oli silmälasit: hän ei ainakaan alkaisi ylistämään silmäleikkauksia. Lääkärin ammattitaidosta vakuutuin heti, kun hän kysyi: "Kuinka kuivat silmät ovat olleet?". Leikkaava lääkäri ei koskaan kysynyt tällaista kysymystä, ja ehkä vähän vähättelikin vaivoja. Tämänpäiväinen lääkäri kysyi myös kuinka pelottavaa kokemus oli ja miltä tuntuu nyt nähdä hyvin, ne kysymykset tuntuivat kivoilta. No, itse asiaan. Kaikki oli kunnossa, mikä helpotus! Näön tarkkuus oli molemmissa silmissä 1, mikä on kuulemma todella hyvä. Vasen silmäni oli tasan +/-0, oikea -0,25 ja hajataittoa -0,50. Ei kuitenkaan merkittävästi, lääkärin mukaan minulla on aivan normaali näkö. Hän jopa kehui, että leikkaus on tehty todella hyvin (läpät oli kauniisti kiinnittyneet ja näkö saatu todella hyväksi). Kuulemma silmissä näkyi kuivuutta, mutta ei kuitenkaan ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa. "Silmän pinnan liikkumiseen" hän kommentoi, että kun silmiä räpyttää, ja pintaan on leikattu läppä, se silmänpinta voi ikäänkuin liikkua hieman luomen mukana. Ei ilmeisesti ole mitään vakavaa sitten. Silmäpaineetkin tarkastettiin ja ne oli normaalit. Lähinäkö voi kuulemma tuntua huonommalta, koska miinusnäöllä näin lähelle tarkasti. Nyt kun kaukonäkö on hyvä, lähinäkö on vastaavasti hieman heikompi. Jos vain arvot ei lähde tästä muuttumaan, niin en tarvitse laseja enää ollenkaan, jihuu!

Menihän tuohonkin tavallaan turhaan tarkastukseen rahaa, mutta mielenrauha on tärkein. Silmät onneksi tuntuu suhteellisen normaaleiltä nykyään, lukuunottamatta silloin tällöin iskevää kirvelykohtausta. Sekin onneksi menee aina ohi, mutta on joskus kiusallinen, koska näytän siltä kuin itkisin. :D

Silmäkuulumisia kuuden viikon jälkeen

Nyt on mennyt kuusi viikkoa leikkauksesta ja ajattelin päivittää vähän tämän hetkistä tilannetta, ja muistella menneitä. Nyt tilanne on se, että silmätippoja menee vapaapäivinä n. 5 kertaa päivässä (aamuisin geelitipat ja päivän mittaan normaalit). Missään vaiheessa silmät ei tunnu todella kuivilta, joten välillä laitan vain "varalta". Oon huomannut että ulkona ollessa tarviin huomattavasti vähemmän tippoja kuin sisällä. Sen sijaan työpäivinä ja muutenkin päivinä, jolloin vietän aikaa tietokoneella, silmät kuivaa enemmän. Töissä laitan noin tunnin välein tippoja vähän sen mukaan miltä silmät tuntuu. Aikaisemmin käytin geelitippoja tai jopa silmävoidetta töissä, mutta nyt on tarvetta enää normaalille tipalle. Silloin tällöin saatan laittaa paksumpaa, mutta vain tauoilla koska se suttaa näköä hetkeksi. Usein työpäivän jälkeen ja varsinkin loppuviikosta silmissä on roskantunnetta tai niitä kirvelee. Jos menen suoraan kotiin, laitan hetkeksi silmävoidetta, jolloin silmä rauhoittuu iltaa varten. Jos menen johonkin suoraan töistä, oireet saattavat vähän pahentua silmätipoista huolimatta.

Olen huomannut, että toinen silmä oireilee huomattavasti enemmän kuin toinen. Minullahan oli eriparisilmät, joten ei ole ihme jos se huonompi silmä toipuu kauemmin. Pari kertaa olen säikähtänyt silmän oireilua, koska en oikein tiedä onko se vakavaa. Oikea silmä joskus kuivuessaan näyttää siltä kuin silmän pinta olisi irti eli tavallaan silmän valkoinen osa "hyllyy" niin kuin välissä olisi ilmaa. Yleensä se helpottuu silmätipalla ja räpyttelyllä, mutta kyllä vähän pelottaa että mitä se on. Samanlainen oireen huomasin leikkauspäivän iltana vasemmassa silmässä. Silloin luulin, että läppä vielä vähän liikkuu, mutta ehkä sekin on ollut tätä silmän pintaa? En oikein osaa tätä selittää tarkemmin, mutta hurjalta se näyttää. Olen googlettanut asiaa ja todennut, että se voi johtua kuivasta silmästä. Toivottavasti silmän pinta ei voi irrota tai tapahtua mitään muuta kamalaa! Tosin onneksi se on vain satunnaista ja silmätipoilla hoidettavissa. Otan ehkä yhteyttä lääkäriin jos näkö heikkenee tai se hyllyminen jatkuu pitkään.

Tänään juuri totesin silmälasilliselle ystävälleni kuinka paljon elämäni on helpottunut leikkauksen myötä. Olen niin iloinen kun näen tarkasti, ei tarvitse säätää piilareiden ja silmälasien kanssa ja uiminen, saunominen ym. on niin paljon yksinkertaisempaa! Vieläkin tosin pelkään että vahingossa hankaan läpän pois paikoiltaan, mutta tuskin se niin helposti edes lähtisi. Optikko (joka suoritti leikkauksen esitarkastuksen) sanoi, että yleensä läppä on irronnut parantumisvaiheessa jos siihen on osunut esimerkiksi koiran tai vauvan kynsi. Auts, voi kyllä vähän tuntua sellainen. Mutta kuulemma läpän saa nopeasti paikoilleen, lääkäri siis. Myös silmäni leikannut kirurgi kertoi, että hänellä itsellään irtosi läppä mutta se saatiin nopeasti takaisin. Eli jos läpän liikahtamista pelkää niin kannattaa muistaa että lääkäriin vain ja läppä takaisin kiinni. Kuitenkin kuukaudessa on keskimäärin yhdellä henkilöllä läppä lähtenyt liikkeelle ja jos päivässä jo tehdään kymmeniä leikkauksia niin voi miettiä kuinka todennäköistä se on... mutta Femtolasik/lasik-leikkaustahan ei kai suositella esim. nyrkkeilijöille tai muille jotka saavat usein iskuja kasvoihin. Voinhan minäkin saada turpaani nakkikioskilla, mutta niin voi tervesilmäinenkin ja siinä voi käydä vaikka pahemmin. ;)

Nyt leikkauksen jälkeen olen muuten jutellut monen leikkauksessa käyneen ihmisen kanssa. Hassua että aikaisemmin (kun olin harkitsemassa leikkausta) kaikki sanoivat että "ei siihen toipumiseen kauaa mennyt", "ei silmät juurikaan kuivanut", nyt sitten totuus onkin ollut että "meni aika monta kuukautta että silmät ei enää kuivaneet", "olihan se parantumisen alkuvaihe aika kamalaa". Olen niin iloinen näistä jälkimmäisistä sanoista, koska aluksi luulin että omat silmäni ovat jotenkin poikkeuksellisia, kun kuivuminen vain jatkui ja tuntui tosi pahalta. Hyvä kuulla että sitä on tapahtunut muillakin! Ehkä mua ei sitten haluttu pelotella ennen leikkausta, vaikka olisin kyllä mieluummin kuullut rehellisesti totuuden...

Odotan niin innolla kesää! Ensimmäinen kesä kun voin nauttia auringosta aurinkolasit naamalla, hypätä järveen uimaan milloin haluan ja vaikka sukeltaa pohjaan ja nähdäkin jotain! Aion pian kokeilla saunomista ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Voi olla sanoinkuvaamaton tunne kun näkeekin saunassa muuta kuin epämääräisiä, kasvottomia hahmoja. Aikaisemmin oon saattanut tuijotella ihmisiä yleisessä saunassa tietämättäni, mutta nyt voin yrittää kohdentaa katseeni muualle. :D Suihkussa on muuten myös ihmeellistä nähdä kaikki purnukat ja äsken laittaessani kanaa uuniin, uunista tullut lämmin höyry vain tuntui mukavalta ei tarvinnut väistellä sitä kuin ennen. ;)