Kuten huomaatte, silmäni voivat melko hyvin, koska ei ole ollut tarvetta kirjoittaa tänne. Uusi vuosi on kuitenkin alkanut ja ajattelin kirjoitella vähän kuulumisia ja pohdiskeluja silmistäni. Tällaisia asioita olen viime aikoina miettinyt:
1. Mistä tietää millainen on "hyvä" näkö? Huomaan edelleen tosi usein testaavani näköä erilaisissa tilanteissa ja käsken myös ympärillä olevia ihmisiä kertomaan miten he näkevät saman asian. Esimerkiksi äitilleni sanoin autossa, etten näe edellä (melko kaukana) olevan auton rekkaria. Äitini (silmälasillinen) totesi, ettei hänkään näe. Kilpailimme kumpi näkee rekkarin ensin, ja minä sen näin. Se tavallaan huojensi oloa, mutta huomaan aika usein joutuvani tilanteeseen, jossa pohdin että miksi en näe jotain asiaa. Ajattelen usein, että jos minulla kerta on normaali näkö niin pitäisihän sitä nähdä kaikki pienetkin asiat kaukaa. Olen siis lähes koko elämäni käyttänyt silmälaseja, niin näköjään en vieläkään osaa hahmottaa mitä se "hyvin näkeminen" on. En usko että MINÄ näen hyvin.
2. Toisinaan kyllä tulee myös tilanteita, jossa näen huonommin kuin joku toinen. Esimerkiksi digitaalinen kello kauempaa katsottuna. Näen sen, mutta tuntuu että kuva "heijaa" hieman. Toisella (huonommolla) silmällä katsoessa en välttämättä saa täysin selvää numeroista. Silloin pelästyy, että onko näkö huonontunut. Toivottavasti ei. Toiseen silmäänhän jäi hieman hajataittoa, joten luulisin hajataiton tekevän tuota "heijausta". Toivon vain ettei hajataittoa tule lisää, koska en haluaisi silmälaseja vain pienen hajataiton takia!
3. Silmäpainajaiset. Kyllä, näen painajaisia silmistä joskus. Leikkauksen jälkeen näin ensimmäisen kerran, kun silloin olin todella huolestunut siitä, että vahingossa hieron läpän irti. Ei kai se enää olisi edes mahdollista, mutta joskus näen unta, että läppä irtoaa. Tai että laitan vanhat silmälasini (joissa vahvuus -7/-4) päähän ja tajuan näkeväni niillä täydellisesti! Se on masentava uni. Vältän kyllä edelleen hieromasta silmiä (käskyhän oli välttää viikon ajan...) ja jos vahingossa esim. tökkään sormella silmään, juoksen samantien peilin eteen katsomaan, ettei läppä ole irronnut ja että näen hyvin. Tyhmää, tiedän. :D Joskus kyllä aamuisinkin kun näen sumuisesti (olen puoliunessa), säikähdän että läppä on irronnut kun en näe niin hyvin. Kyllä ihmismieli tekee outoja asioita. Tämä tuntuu tällä hetkellä rasittavimmalta leikkauksen jälkeiseltä "sivuvaikutukselta".
4. Käytän yhä silmätippoja töissä, sekä aamuisin ja iltaisin, mutta geelitippoja en ole enää vähään aikaan käyttänyt. Pärjäisin varmaan jo ilman noitakin tippoja, mutta niistä on jo tullut tapa...
5. En varmaan uskaltaisi enää käyttää piilolinssejä. Jos näkö huononisi vielä, luulen että käyttäsin vain silmälaseja. Olen niin vainoharhainen noiden läppien kanssa, että en varmaan koskaan uskaltaisi ottaa piilaria pois silmästä. :D
5. Kesä lähestyy taas pian ja tiedossa on pitkä roadtrip matka Yhdysvaltoihin. Tänään tajusin, että ei tarvitse miettiä piilareiden pakkaamista tai sitä miten silmälasien ja aurinkolasien kanssa pelaa esim. rannalla. Eikä sitä, että hiki valuu silmälasin sankoihin. Ah, vapaus.
Tänne blogiin on muutamia kommentteja tullut (olin yllättynyt edes parista lukijasta!) ja tuntuu että blogista on ainakin jotain hyötyä ollut. Olisi kivaa kuulla myös muiden kokemuksia uusista silmistä. Tai jos on jotain aihetta mistä haluat minun kirjoittavan, laita viestiä. :) Olen esimerkiksi hyvin tietoinen eri silmätippojen ominaisuuksista ja kaikista epätoivoisistakin yrityksistä miten kuivan silmän saa kosteammaksi. ;)
