Kolme kuukautta leikkauksesta takana, ja olen jo kuullut
paljon kehuja silmistäni. En tiedä sitten ovatko silmäni paremmin esillä ilman
laseja, räpyttelenkö niitä huomaamattani usein vai ovatko ne oikeasti
aikaisempaa kauniimmat (itse olen täysin varma, että silmieni väri on muuttunut
harmaanvihreästä kauniiksi kirkkaan vihreäksi ;) Tai ehkä silmäni ovat
kerrankin hyvässä kunnossa, kun en pilaa niitä piilolinsseillä. Viimeksi
silmäni ovat olleet ilman piilolinssejä kolme kuukautta putkeen 10 vuotta
sitten, aikana jolloin en vielä käynyt piilareita. Kamalaa.
Mitä silmilleni sitten tällä hetkellä kuuluu? Koko ajan
parempaa. Tällä hetkellä teen työtä, jossa ilmastointi on TODELLA kovalla (jopa
hellepäivinä tarvitsin työpaikalla villapaitaa), mutta en välttämättä muista
laittaa silmätippoja koko päivän aikana. Iltapäivästä huomaan silmien hieman
punoittavan, mutta se helpottuu yhdellä tipalla. Aamuisin ja iltaisin laitan
edelleen paksun geelitipan, mutta viime
päivinä olen havainnut, ettei sillekään välttämättä olisi tarvetta. Ajattelin
kuitenkin käyttää tippoja vielä useamman kuukauden, ihan vain varalta.
Tässä kolmen kuukauden aikana olen käynyt kaksi kertaa
saunassa. Ensimmäisellä kerralla laitoin geelitipat silmiin, ja silmiä alkoi
kirvellä niin paljon, etten voinut nauttia löylyistä kauan. Viime viikonloppuna
saunoimme kavereiden kanssa pari tuntia ja minä ja silmäni rakastettiin sitä
lämpöä! <3 Sen lisäksi oli uskomatonta nähdä kenelle saunassa juttelee.
Uimassakin kävin, mutta kloorivesi vähän kirveli silmiä (sitä se kyllä taitaa
tehdä kaikkien silmille). Järvi- tai merivettä en ole vielä testannut.
Olen tässä kolmen kuukauden aikana paljon pohtinut, miksi
silmäni toipuivat niin hitaasti leikkauksesta. Joillainhan toipuminen kestää
noin viikon, jonka jälkeen tarvitsee tippoja muutaman kerran päivässä – eli sama,
tilanne kuin minulla nyt, kolmen kuukauden jälkeen. Olen tullut siihen
tulokseen, etteivät silmäni välttämättä ole mitenkään superkuivat, ainoastaan
todella herkät. Ne reagoivat muutenkin kaikenlaisiin ärsykkeisiin helposti, ja
sen jälkeen kun joku on mennyt sorkkimaan silmän pintaa ja laaseroimaan paloja
pois, ei ihmekään jos silmä tuntuu herkältä. Eihän haavakaan parane hetkessä.
Sen olen kyllä myös huomannut, että maailma on tavallista kirkkaampi nykyään.
Eikä vain siksi, että näen paremmin, vaan päivänvalo suoraan sanottuna käy aika
paljon silmiin. Ei se kuitenkaan haittaa, koska aurinkolasit on keksitty, mutta
ilman laseja oloni on aika viirusilmäinen kun joudun siristelemään niin paljon –
pilviselläkin säällä. Uskoisin että sekin muuttuu, kunhan herkät silmät vielä
toipuu leikkauksesta. Myös pimeällä olen havainnut hieman valojen ”leviämistä”,
vaikka leikkauksen jälkeen sanoinkin, ettei sellaista ole. Mikään näistä ei ole
kuitenkaan häiritsevää niin kauan kun näen täydellisesti. : ) Eniten pelkään
edelleen sitä, että näköni huononee yhä. Tämän hetkinen tilanne on kuitenkin
aika täydellinen ainakin toisen silmän osalta:
